Kun koko julkinen keskustelu tuntuu ohjaavan meitä ylitulkitsemiseen ja palkitsevan sen, ei matka salaliittoteoreetikoksi ehkä ole kovin pitkä, kirjoittaa Janne Zareff.
Olette varmaan kuulleet, että pääministeri Sanna Marin (sd.) kävi keikalla ja järjesti sen jälkeen virka-asunnollaan jatkot, joilla oli mukana julkisuudesta tuttuja artisteja. Useimmat suomalaiset ovat kuulleet, se kerrottiin varsin laajasti.
Olette varmaan myös törmänneet jyrkkiin mielipiteisiin siitä, mitä tämä uutinen tarkoittaa. Yksille se on tarkoittanut lopullista todistetta siitä, ettei pääministeri kykene hoitamaan tehtäviään ja uudet vaalit on järjestettävä välittömästi. Toisille se on tarkoittanut, että toimittajat jahtaavat ja ahdistelevat säälimättömästi raskasta taakkaa kantavaa pääministeriä, koska vihaavat tämän edustamia arvoja. Enkä edes kärjistä kovin paljon.
Tietenkin asiasta piti kertoa. Hallitus oli juuri päättänyt peruuttaa kulttuurialalle suunniteltuja leikkauksia, joten pääministerin vapaa-ajan vietto juuri tämän alan toimijoiden kanssa oli hyvä tietää. Jos pääministeri olisi viettänyt bileiltaa turvetuottajien kanssa juuri ennen kuin alalle myönnettiin tukia, sekin olisi ollut syytä kertoa. Toisaalta tieto pääministerin jatkoista ei itsessään vielä oikeastaan todista mistään mitään. Kansalaisten on silti hyvä tietää asiasta.
Kiinnostavaa kyllä, juuri tällaisista aiheista tuntuu olevan varsin vaikeaa kertoa järkevästi. Siis aiheista, jotka eivät ole valtavan tärkeitä, mutta joista suuren yleisön on ihan hyvä tietää. Niistä kertominen on vaikeaa, koska me ihmiset tunnumme juuri nyt vaativan, että asioiden pitää merkitä valtavasti. Hyvä tietää ei riitä. Kaikella täytyy olla suurempi merkitys.
Yksi asioista, joita journalismin opinnoissa omina opiskeluaikoinani painotettiin oli se, kuinka saada ihmiset ymmärtämään monimutkaisen asian tärkeys. Ja hyvä, että painotettiin. On tärkeää pystyä viestimään yleisölle asioiden tärkeys. Se, mitä kuitenkaan ei käsitelty, oli tämä vielä hankalampi kysymys: miten viestittää lukijalle, ettei tämä monimutkainen asia ole mitenkään maailman isoin juttu, mutta silti ihan hyvä tietää? Että tämä kannattaa painaa mieleen, mutta juuri nyt se riittää. Ei tarvita jatkotoimia, ellei jotain uutta vielä ilmene.
Osa ongelmaa on tietysti se, että hyvin monet hyötyvät mediassa julkaistujen tietojen raivokkaasta ylitulkitsemisesta. Siitä hyötyvät myös mediatalot. Poliitikot ylitulkitsevat poliittisia vastustajiaan koskevia juttuja saattaakseen nämä huonoon valoon. Somekirjoittelijat ylitulkitsevat juttuja, koska pisimmälle viedyt tulkinnat saavat eniten reaktioita ja näkyvyyttä. Ja mediatalot julkaisevat mielellään siteerausuutisia näistä ylitulkinnoista, koska ne ovat äärimmäisen halpaa ja nopeaa sisältöä. Kaikki voittavat tässä pelissä.
Ei ole suuri ihme, että erilaiset salaliittoteoriat kukoistavat juuri nyt. Maaperä on niille erittäin otollinen. Jokaisen toimivan salaliittoteorian taustalla on nimittäin nimenomaan ylitulkittujen faktojen vyyhti.
Yhdysvaltojen hallitus tuhosi WTC-tornit, korona on vain suuri huijaus, Suomen väestö yritetään vaihtaa Lähi-idästä tuotuihin ihmisiin – kaikkia näitä salaliittoteorioita yhdistää joukko faktoja, jotka on ylitulkittu merkitsemään jotain, mitä ne todellisuudessa eivät merkitse. Kaikkia todistellaan todellisilla lainauksilla tutkimuksista ja raporteista sekä oikeilla poliitikkojen lausunnoilla.
Kun koko julkinen keskustelu tuntuu ohjaavan meitä juuri ylitulkitsemiseen ja palkitsevan sen, ei matka salaliittoteoreetikoksi ehkä olekaan niin kovin pitkä. Ehkä me kaikki olemme jo vähän salaliittoteoreetikkoja, valtavan hanakoita ylitulkitsemaan merkityksettömätkin faktat. ”Hyvä tietää” olisi hieno nimi lehden osastolle, jossa kerrotaan asioita, joista ihmisten ei toivota tuohtuvan. Myös tv-uutisissa voitaisiin harkita perinteisen ”tässä lähetyksessä kerromme vielä” -lausahduksen muuttamista esimerkiksi muotoon ”myös seuraavista on ihan hyvä tietää”. Saattaa toki olla, että tällainen muutos tulkittaisiin yritykseksi tukahduttaa keskustelua. Meille kun ei tahdo millään riittää, että jostain on vain ihan hyvä tietää.
Uusimmassa lehdessä
- Työelämäprofessori Laura Saarikoski haluaa opettaa kannattavan journalismin tekemistä. Opiskelijoita kiinnostaisi enemmän se, miten jaksaa työelämää.
- Luottamushenkilön on oltava diplomaatti, sanoo A-lehtien Elisa Miinin
- Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena