Lukijoilta: Journalistiliiton pienistä yhdistyksistä kannattaa tehdä brändi – ei nujertaa niitä

Kolmisenkymmentä vuotta sitten minut hyväksyttiin Suomen journalistiliiton jäseneksi.  Olin saanut ensimmäisen vakituisen työsuhteeni Joroisten Lehden toimittajana. Oi sitä onnen tunnetta, kun muovikantinen, sininen pressikortti putkahti postilaatikkoon.  

Päätoimittajan ainoana aisaparina pikkulehdessä lähdin heti ammattiyhdistyksen kokouksiin. Halusin tutustua kollegoihin ja kuulla, millaista työ oli maakunnan muissa medioissa. 

Liitossa käydään parhaillaan keskustelua siitä, miten jäsenten kannattaisi organisoitua, jotta uudistuisimme ja muuttuisimme vetovoimaisemmaksi ammattiliitoksi. Apuna on käytetty myös konsulttia.  

Nykyisenkaltaista organisaatiota  ei varmasti loisi kukaan. On liittoa liiton sisällä ja kummallisia jakolinjoja sen mukaan kenelle töitä tehdään. 

Yhdistystoiminta sisältää arvokkaita kohtaamisia, uuden oppimista, yhdessä tekemistä ja yhteistä edunvalvontaa. Keskiössä on palveluiden tarjoaminen jäsenille.  

Lähdin pian liittymiseni jälkeen mukaan Nuorten journalistien päiville. Muistan sieltä upeat keskustelut Helsingin Sanomien maailmaa kiertäneen toimittajan kanssa. Silmät ihailusta loistaen ajattelin, että kaikki tuo on minullekin mahdollista. Tiesin toki, että työ paikallislehdessä on yhtä arvokasta kuin Hesarin toimittajan reportaasimatkat afrikkalaisissa kylissä. 

Tunsin kollegiaalisuutta ja yhteisymmärrystä siitä, miksi teemme työtämme. Toivon, että kaikki liiton jäsenet saisivat kokea samanlaisia onnentunteita kuin olen kokenut. 

Valtakunnalliselle ammattiliitolle on valtava rikkaus, että pienilläkin paikkakunnilla on koko maan kattavaa yhdistystoimintaa. 

Valiokunta ja liiton hallitus esittävät alueellisille yhdistyksille keskustelua fuusioitumismahdollisuudesta.   

Pienistä yhdistyksistä kannattaa liitossa ennemmin tehdä brändi kuin pyrkiä nujertamaan ne. Liitto pitää huolta jokaisesta jäsenestään asuinpaikasta huolimatta. 

Konsultti puhuu ”tarinasta, jota liitosta kerrotaan”. Minä puhuisin mieluummin totuudesta, jota itse itsestämme kerromme. 

Pienuus on hienoutta, lähellä olemista ­– lähiyhdistys antaa ammattikunnalle kasvot.  Liiton lähipalvelut ovat jotain ihan muuta kuin etävuosikokouksia ja -koulutuksia.  

Miksi vaihtaisin yksilöllisiä palveluita tarjoavan lähiyhdistyksen, jossa saan ystäviä ja voin helposti verkostoitua, pääsen vaikuttamaan ja jopa näkymään? 

Kirjoittaja on joensuulainen toimittaja, toimii Pohjois-Karjalan journalistiyhdistyksen ja Suomen journalistiliiton hallituksissa.

Korjaus 30.9. kello 17.40: Toisin kuin lukijakirjeessä alun perin kirjoitettiin, valiokunta ja liiton hallitus esittävät alueellisille yhdistyksille keskustelua fuusioitumismahdollisuudesta, eivät sitä, että niiden pitäisi fuusioitua. 

Journalisti julkaisee mielipidekirjoituksia verkkolehdessä. Kirjoita tiiviisti ja lähetä tekstisi osoitteeseen journalisti@journalistiliitto.fi. Liitä mukaan yhteystietosi. Toimitus voi muokata ja lyhentää tekstiä.