”Naisten omasta mielestä tyypillinen naisjournalisti on ahkera mutta vaatimaton, tekee tunnollisesti työtkin, muttei osaa pitää puoliaan. Nainen valittaa, katkeroituu, vihaa, juoruilee.”
Tämän kertoi Sirkku Kuusavan,Anneli Mäkisen ja Seija Nummijoen tekemä tutkimus tasa-arvosta toimituksissa. Journalisti raportoi sen tuloksista joulukuussa 1993.
Journalismi ei ollut 1990-luvulla ”tasa-arvon tyyssija”. Käytössä olivat ”kaikki alistamisen tavat”.
Tutkijat pyysivät vastaajia myös luonnehtimaan kollegoitaan. Miehet arvioivat naisia korrektimmin kuin nämä itse, mutta pitivät heitä esimerkiksi epävarmoina.
Journalistimiehet taas olivat sekä naisten että miesten mielestä laiskoja.
”Myös miesjournalistit kuvailivat miehiä mielisteleviksi, mukavuudenhaluisiksi ja sopuleiksi, jotka kuuntelevat isännän ääntä enemmän kuin isäntä itse. He pitivät toisaalta itseään suurpiirteisinä ja rohkeina, toverillisina ja reiluina.”
”Molempia sukupuolia pidettiin kyynisinä. Alkoholinkäyttö ja ketjupoltto mainittiin usein. Journalistin perusominaisuuksiin kirjattiin lisäksi stressaantuneisuus, huolimaton ulkoasu ja ennenaikainen elähtäminen.”
Uusimmassa lehdessä
- Aggressiivinen syöpä, helvetilliset vaihdevuodet, vammaisen lapsen syntymä. Minna Ala-Heikkilä, Ani Kellomäki ja Niklas Thesslund tekevät juttuja kokemastaan.
- Media-ala tarvitsisi täydennyskoulutusta, mutta oppilaitosten ei kannata tarjota sitä
- Yritys rekrytoi talousjournalisteja, mutta jätti palkat maksamatta
- Media-alan alkava vuosi kaipaa valopilkkuja