Arkadianmäellä työskentelevät toimittajat ovat huolissaan eduskunnan halusta rajoittaa liikkumista parlamentissa.
Politiikan toimittajien yhdistys julkaisi lokakuussa kannanoton, jossa se ilmaisi huolensa paitsi monista uusista säännöistä myös niiden sekavuudesta ja tulkinnanvaraisuudesta.
Yhdistyksen puheenjohtaja, Ilta-Sanomien politiikan toimittaja Iida Hallikainen kertoo, että poikkeuksellisen ulostulon taustalla on jäsenistön kasvanut huoli.
”Erilaisia rajoituksia eduskunnassa liikkumiseen on alkanut tulla yhä enemmän”, Hallikainen sanoo.
Toimittajien liikkuminen eduskunnassa on ollut melko vapaata. Eduskuntaryhmien ja valiokuntien huoneisiin tai esimerkiksi työhuoneisiin ei kutsumatta ole ollut asiaa tähänkään saakka, mutta Suomessa toimittajat ovat päässeet jopa saunaosastolle asti.
Viime vuosina kieltoja liikkua on tullut useammille käytäville. Niitä on aiemmin voitu käyttää kansanedustajien tai ministerien tavoittamiseen, kun nämä ovat saapuneet esimerkiksi täysistuntoon tai lähteneet sieltä.
Hallikaisen mukaan eduskunta on perustellut rajoituksia resurssipulalla. Turvallisuushenkilökuntaa ei riitä vahtimaan jokaista nurkkaa kaikkina hetkinä.
”Tietysti ymmärrämme turvallisuusnäkökohdat, mutta joiltain osin perustelut tuntuvat omituiselta. On vaikeaa nähdä turvallisuushuolena sitä, että toimittajilla on pääsy vaikkapa jollekin yksittäiselle porrastasanteelle.”
Kyse ei Hallikaisen mukaan ole ainoastaan siitä, millaisia ohjeistuksia on toistaiseksi annettu.
”Jäsenistössä on myös pelkoa siitä, että kun näitä on alkanut tulla, niin niitä tulee sitten lisääkin. Eli tämä Suomen eduskunnan hienous, toimittajien hyvin vapaa liikkuminen, alkaisi murentua.”
Miksi eri käytäville ja porrastasanteille pääsy on sitten tärkeää?
Iltalehden politiikan toimittaja Johannes Ijäs aloitti työt eduskunnassa vuonna 2016. Tuolloin kokoonnuttiin väistötiloissa, Sibelius-Akatemian rakennuksessa Etu-Töölössä.
”Silloin kaikki kansanedustajat ja ministerit tulivat töihin yhden käytävän läpi. Se oli hirveän hyvä”, hän sanoo.
Käytävällä pystyi kysymään, vaikka haastateltava olisi pakoillut kiusallisen asiansa kanssa.
”Ymmärrän tietysti, että eduskunta haluaa huolehtia turvallisuudesta ja työrauhasta. Mutta tämä herättää vähän epäilyksiä, halutaanko luoda kansanedustajille entistä paremmat mahdollisuudet olla törmäämättä toimittajiin.”
Iso osa Ijäksen työstä on eduskunnassa päivystämistä. Nykäistään edustajia hihasta, ja välillä juostaankin erilaisten kommenttien perässä.
”Ulospäinhän tämä voi näyttää vähän turhalta itkemiseltä, mutta käytännössä tietyille käytäville tehdyt liikkumisrajoitukset mahdollistavat nimenomaan edustajien pääsyn pois helpommin median ohitse.”
Ijäskin kantaa huolta siitä, että eduskunta muuttuu ylipäänsä toimittajille vaikeammaksi ja monimutkaisemmaksi työympäristöksi. Epäselvissä tilanteissa kysyminenkään ei aina auta.
”Yksi havaintoni on, että kun on kysytty säännöistä, niin aika usein näissä muuttuneissa tilanteissa kysymys on muuttanut asiaa epäedullisemmaksi. Että jos on hyvää hyvyyttä kysytty, että saako tässä olla, niin sitten onkin linjattu, että ei. Kyllä oma strategiani on muuttunut sellaiseksi, että en kysy, ettei rajoituksia vain tule lisää.”
Eduskunnan viestintäjohtaja Rainer Hindsberg kertoo ymmärtävänsä toimittajien huolen.
”Ei tämä kannanotto ole ensimmäinen kerta, kun kuulemme tämän suuntaisia ajatuksia. Aina kun jotakin muutamme tai edes suunnittelemme jotakin muutosta, niin pyrimme miettimään asiaa toimittajienkin näkökulmasta”, Hindsberg sanoo.
Viestintäjohtaja myöntää, että puhe säästöistä ja resurssipulasta voi kuulostaa ”ontolta”. Tästä huolimatta kyse on juuri siitä.
”Kun jotakin tapahtuu, on turvahenkilökunnan oltava läsnä. Jos esimerkiksi jollakin tasanteella ollaan useita tunteja päivystämässä, niin siitä muodostuu meille haaste. Silloin henkilökunnan jäsen, jonka pitäisi olla vaikkapa sisäänkäynnillä päivystämässä, on sidottu muualle.”
Hindsberg kertoo, että mediatyöskentelyyn liittyviä käytäntöjä perataan ensi vuoden aikana. Tähtäin on seuraavassa vaalikaudessa.
”Ehkä siinä kohtaa näitäkin voi tarkastella uudelleen, mutta en valitettavasti pysty lupaamaan mitään muutosta.”
Onko näköpiirissä, että erilaisia rajoituksia tulisi lisää?
”Ei ole. Olen sanonut politiikan toimittajillekin, että todennäköisesti tulemme tarkastelemaan sitä, miten ei-akkreditoidut toimittajat tulevat taloon ja liikkuvat siellä. Siihen pitäisi löytää parempi käytäntö. Muunlaisista suunnitelmista en ole kuullut. Tiedämme, että esimerkiksi valiokuntakerros ja eduskuntaryhmien kerros ovat toimittajille tärkeitä työmaita, ja olemme pyrkineet turvaamaan työskentelyedellytyksiä siellä.”
Toimittajien liikkuminen eduskunnassa on puhuttanut vuosien varrella useita kertoja.
Entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.) muistelee kesällä ilmestyneissä muistelmissaan (Valtionhoitaja, WSOY), kuinka raivostui toimittajien roikkumiseen puhemiehen käytävällä Anneli Jäätteenmäen (kesk.) hallituksen kriisin aikaan.
Puhemies-puoluejohtaja Lipponen jyrähti ja hääti toimittajat.
”Otin häneen silloin yhteyttä ja totesin, että eihän tämä ihan näin voi mennä”, sanoo tuolloin Ylellä työskennellyt ja politiikan toimittajien yhdistystä puheenjohtanut Jari Korkki.
Korkin mukaan Lipponen ymmärsi tilanteen ja kehotti häntä neuvottelemaan ohjeista erityisavustajansa Tapio Pekkolan kanssa.
”Ymmärsin, että puhemies ei perääntyisi, mutta tässä voitaisiin ratkaista kiusalliseksi muuttunut asia. Neuvottelimme sitten yhdessä ohjeet, jotka Lipponen hyväksyi. Vaikka hän oli aluksi kieltänyt puhemiehen käytävällä olemisen, tarkensimme ohjeisiin, että sen läpi saisi edelleen kulkea. Sen sijaan työnteko eli esimerkiksi väijyttäminen kameran kanssa ei olisi ok.”
Korkki huomauttaa, että silloin tällaisista asioista pystyttiin neuvottelemaan.
”Nythän tämä on sillä tavalla muuttunut, että viestintäjohtaja vain kertoo, miten asiat ovat. Se on kurjaa.”
Eduskunnan Rainer Hindsberg sanoo kokevansa keskusteluyhteyden toimittajiin kuitenkin hyväksi.
”Sen ansiosta on pystytty tekemään myös parannuksia työskentelyedellytyksiin.”
Uusimmassa lehdessä
- Aggressiivinen syöpä, helvetilliset vaihdevuodet, vammaisen lapsen syntymä. Minna Ala-Heikkilä, Ani Kellomäki ja Niklas Thesslund tekevät juttuja kokemastaan.
- Media-ala tarvitsisi täydennyskoulutusta, mutta oppilaitosten ei kannata tarjota sitä
- Yritys rekrytoi talousjournalisteja, mutta jätti palkat maksamatta
- Media-alan alkava vuosi kaipaa valopilkkuja