”Eräässä lehdessä julistettiin päätoimittajan paikka avoimeksi ilmoituksella, josta ei selvinnyt mistä lehdestä oli kysymys. Omituisen sattuman kautta joutui tukku hakemuksia silloisen päätoimittajan käsiin, joka sai tietää, että hänen sijaansa tiedusteltiin uutta miestä.”
Näin valotti Matti Klemola toimittajien heikkoa oikeudellista asemaa Sanomalehtimiehessä 4/1941. Useimmilla aloilla työntekijän ja työnantajan suhdetta oli tuolloinkin laein ja sopimuksin säädelty, mutta toimittajat eivät olleet kokeneet tarvetta ”joukkosopimuksiin”.
Osa kustantajista käytti tätä hyväkseen. Siitä Klemola esitteli tekstissään tapauksia. Useampi toimittaja oli saanut tietää potkuistaan niin, että tilalle oli vain palkattu joku muu.
Eräässä lehdessä uutistoimittaja sai potkut, kun korvaaja löytyi omasta talosta.
”Erottamisen syynä oli se, että lehden taloudenhoitaja piti itselleen tarpeellisena hänen paikkaansa tai paremminkin hänelle maksettua vaatimatonta palkkaa.”
Järjestely osoittautui koko lehdelle ongelmalliseksi: taloudenhoitaja-toimittaja ei ollut uudessa roolissaan kummoinen.
”Aluksi hän piti huolen oikoluvusta, mutta parin vuoden kuluttua hän oli senkin jättänyt. Uutishankinta jäi alusta alkaen päätoimittajan ja toimitussihteerin huoleksi.”
Uusimmassa lehdessä
- Johtaisiko sota Suomessa itsesensuuriin? Ukrainan opit kertovat, mitä kriisi tarkoittaa toimituksille.
- Arkinen työkalu vai internet-ajan suurin mullistus? Mediatalot eivät halua myöhästyä AI-siirtymästä
- Median pitää korjata virheensä – ja päättäjien pitää luottaa mediaan
- Konsten att behålla kritisk distans även då du bastat med politiker