Mietipä, että teet kuukausikaupalla töitä: luet, kommentoit, editoit ja oikoluet tekstiä. Keskustelet siitä ja teet ehdotuksia, kannustat ja tuet kirjoittajaa. Mutta kun teksti on valmis, nimeäsi ei mainita kuin ehkä kirjan julkistustilaisuudessa.
Se on kustannustoimittajan rooli: näkymätöntä puurtamista kirjailijan tai kirjoittajan taustalla. Väkisin herää kysymys, pitäisikö myös kustannustoimittajan nimi mainita kirjassa.
Otavalla kaunokirjoja toimittavan Silka Raatikaisen mielestä ei pitäisi.
”Kaunokirja on taideteos ja kirjailijan itseilmaisua. Koko ala perustuu ajatukselle, että kustantamo paitsi kustantaa kirjan myös tarjoaa kirjailijalle luottamuksellista apua ja tukea sen työstämiseen. Kustannustoimittajan nimi rikkoisi näitä ajatuksia vastaan”, Raatikainen sanoo.
Nykyään moni kirjailija liittää kirjaansa kiitokset ja mainitsee myös kustannustoimittajan. Osa Raatikaisen kollegoista editoi nimensä niistä pois. Ei siksi, että he eivät haluaisi seistä teoksen takana vaan periaatteesta, Raatikainen sanoo.
”Kustannustoimittaja ei kuulu parrasvaloihin. Me emme ole teoksen tekijöitä.”
Raatikainen ei usko, että kustannustoimittajan nimi kirjassa vaikuttaisi työn arvostukseen tai palkkaan. Yleisön huomion tavoittelu ei tunnu luontevalta. Kustannustoimittaja saa kiitoksensa esimerkiksi kollegoilta.
”Ja tietysti tulee hyvä mieli, kun kirjailija osoittaa arvostavansa kustin työtä.”
Tiina Talvitie toimittaa Otavalla oppikirjoja. Niissä kustannustoimittajan nimi mainitaan. Talvitien mukaan kirjallisuudenlajien erilaisiin kreditointikäytäntöihin on sekä filosofisia että arkisia syitä.
”Kaunokirja on taideteos, johon kirjailijalla on yksinoikeus. Oppikirjan tekee työryhmä, ja se on tuote. Sen kustannustoimittaja on ikään kuin tuottaja.”
Talvitien mukaan kaunokirjojen kustannustoimittajan työpanos vaihtelee suuresti kirjasta toiseen, mutta oppikirjatoimittajan työmäärä ja siten kreditoinnin peruste pysyy samana. Oppikirjan toimittaja muun muassa etsii kirjaan kuvat, hankkii siteerattaviin aineistoihin julkaisuluvat, editoi tekstit ja hoitaa käsikirjoituksen testaamisen kouluissa.
Kaunokirjaa myydään kirjailijan nimellä ja brändillä, ja sitä kommentoi kirjailija itse. Oppikirjan myyntivaltti on, että sen tekemiseen on osallistunut moni asiantuntija. Oppikirja on kustantamon tilaustyö, ja siihen liittyviin kyselyihin ja palautteisiin vastaa kustannustoimittaja.
Myös Talvitiellä on kaunokirjallisuutta toimittavia kollegoja, joiden mielestä kustannustoimittajan nimi kirjassa on kiusallinen ja sopimaton.
”Joidenkin oppikirjatoimittajien mielestä taas olisi outoa ja epäreilua, jos nimeä ei mainittaisi kirjassa.”
Tietokirjoissa nimikäytäntö on sama kuin kaunokirjoissa, eli kustannustoimittajaa ei yleensä mainita. Tammessa tietokirjoja toimittavan Aino Rajalan mukaan toimittajat eivät ole siitä ”huonona”.
”Käytäntö on hyvin vakiintunut ja vastaa kustannustoimittajan ja kirjailijan työnjakoa. Toimittaja voi tehdä tekstiin muokkausehdotuksia, mutta kirjoittaja päättää ja vastaa tekstistä.”
Rajalan mukaan tietokirjoissa asiantuntijaroolissa on nimenomaan kirjailija, koska kustannustoimittaja ei voi olla kaikkien toimittamiensa kirjojen aiheiden syvällinen tuntija.
”Siksi ei tunnu luontevalta, että kustannustoimittaja olisi tietokirjan tekijänä vahvasti esillä. Kustannustoimittaja auttaa kirjailijoita tekstin rakenteen kanssa ja toimii esilukijana.”
Joskus myös tietokirjan tekijä haluaa kiittää kustannustoimittajaa nimellä.
”Mutta jos hän ei sitä tee, tuntuu ihan normaalilta, että kustannustoimittaja on mukana ’viran puolesta’. Jos kustannustoimittaja mainittaisiin aina, kirjassa pitäisi mainita monta muutakin nimeä kustantamosta”, Rajala sanoo.
Kipakka nimikeskustelu vuonna 2000
Kustannustoimittajien nimien julkaisusta kaunokirjoissa käytiin poikkeuksellisen kipakka keskustelu vuonna 2000. Silloin WSOY:n kustannustoimittaja Harri Haanpää julisti Like Uutisten haastattelussa kirjailijamyytin aikansa eläneeksi ja kertoi kustannustoimittajan panoksen kirjoihin lisääntyvän koko ajan. Osa kirjailijoista loukkaantui, osa puolusti Haanpäätä. Kustantamoiden päälliköt korostivat Helsingin Sanomien haastattelussa kirjailijan ja kustannustoimittajan suhteen luottamuksellisuutta ja kirjailijan omistajuutta kirjaansa.
Uusimmassa lehdessä
- Kohu arabiankielisistä uutisista kuumensi repivän Yle-rahoituskeskustelun. Uutisankkuri Esraa Ismaeel on seurannut keskustelua ihmeissään.
- Sinuhe Wallinheimo kiinnostui kaupallisen median ahdingosta ja hakeutui Ylen hallintoneuvoston johtoon. Läheiset välit Vesa-Pekka Kangaskorpeen ovat hänelle arka paikka.
- Kulttuurin leikkaukset hukkaavat ammattitaitoa peruuttamattomasti
