Unelmia tekemässä

Ennen kuin Paula Ritanen-Närhi ja Maija Astikainen ryhtyivät yhteistyöhön, kuvaaja Astikainen teki samaa Kotipuutarhan juttusarjaa toisen toimittajan kanssa. Siksi Ritanen-Närhiä jännitti, miten hänen tyylinsä vertautuisi aiempaan.

”Mutta kun Maija tuli meille, jännitys haihtui. Hän on luonteva ja tavallinen. Hän ei kysynyt, missä nurmikko on, vaan näki tämän paikan mahdollisuudet.”

Neuvot ja niksit -jutut kuvataan Ritanen-Närhin puutarhassa. Tila on kompakti, mutta asialle omistautuneissa käsissä siitä on kehkeytynyt tunnelmien, toimintojen ja rekvisiitan aarreaitta.

”Täällä on hirveän herkullista kuvata. Kolme vuotta on tehty, mutta vieläkään ei tunnu, että taas tuo sama pöytä”, Astikainen sanoo.

Yhteinen maali ovat kuvat, joissa puutarhan puuhat ja kasvit näyttävät juuri niin ihanilta kuin ”puutarhauskovaisten” unelmissa. Juttujen ennakkosuunnittelu, tekstit ja hankinnat ovat Ritanen-Närhin heiniä, mutta kuvatessa ratkaisuja etsitään yhdessä. Jos jotain unohtuu, sen ehtii paikata, koska kuvauksesta jutun julkaisuun kuluu kuukausia.

Kuvauspäivä pidetään noin kerran kuussa maaliskuusta myöhäissyksyyn. Jotta vihreä versoisi kuvissa aikaisin keväällä, avuksi tarvitaan lämmittimiä, ja kylmän kauden kuviin saatetaan tehdä jääkakku pakastimessa. Näillä pikku taioilla on kuitenkin selkeä raja.

”Haluan, että kaikki kasvit ja tekemiset kuuluvat oikeasti tähän puutarhaan”, Ritanen-Närhi sanoo.

Koska molemmat ovat aamu-unisia, töitä ei yritetäkään aloittaa kukonlaulun aikaan, ja aluksi juodaan aina kahvit. Tänään Ritanen-Närhi istuttaa Välimeren yrttejä Kreikasta tuomaansa kanisteriin. Neuvottelua käydään siitä, missä järjestyksessä kasvit näyttävät parhaalta ja miten versoja leikkaavan käden pitää olla, jotta toisen käden voi kuvitella ottavan ne vastaan.

Työnteon tunnelma on hyväntuulinen mutta keskittynyt, jopa harras. Samasta kertoo se, että kun Ritanen-Närhiltä joskus pyydettiin kevennykseksi hassuja epäonnistuneita kuvia, sellaisia ei löytynyt.

Ritanen-Närhille puutarhat ovat ammatti, Astikaiselle harrastus ja yksi osa työtä. Kuville kahdesta keskenään eri asioihin kiinnittyvästä katseesta on vain hyötyä.

Näkemyseroja työparille tulee harvoin. Astikainen käy suurimmat taistelunsa valon kanssa, ja Ritanen-Närhi sanoo, että ennen muuta he sopivat asiat. Joskus vähän intensiivisempää sopimista vaatii esimerkiksi se, voiko nokkosia käsitellä kauneuden nimissä ilman hanskoja tai onko liila muoviastia hyvä arkinen roso vai yksinomaan ruma.

Yhteistyön alussa kuvakonseptiin kuului korostaa tekeviä käsiä. Se näytti lehdessä kivalta, mutta kuvauksissa olivat pää ja nivelet kovilla, kun työpari yritti keksiä, miten tekemistä saisi kuvattua ”ilman päätä”.

Nykyään Ritanen-Närhi saa näkyä kuvissa kokonaan. Kun hän sukeltaa hakemaan lannoitehiiliä nuotion savusta, Astikainen tilaa ”pro-hymyä”. Samaa iloista tahdonvoimaa tarvitaan, kun kuvan vuodenaika vaatii villapaidan, mutta aurinko porottaa tai kun tehdään jätesäkkikomposti räntäsateessa. Sää kuin sää, kyllä hoituu on Ritanen-Närhen motto, jonka molemmat nykyään jakavat.