Tiedettä ja mielikuvitusta

Helsingin Viikissä asuva kuvittaja-toimittaja Maija Karala kiinnostui dinosaurusten maailmasta jo pienenä, kuten moni muukin lapsi, mutta hänen kiinnostuksensa ei koskaan hiipunut. Yliopisto-opiskelujensa alkupuolella hän ”hurahti ihan kunnolla” paleotaiteen tekemiseen.

”Lähtökohta on fossiili. Tieteellisen kirjallisuuden, tutkimuksen ja oman mielikuvituksen yhdistelmänä kuvaan, miltä eläin olisi voinut näyttää, ja sijoitan sen maailmaan, jollaisessa se olisi oikeasti voinut elää.”

Jo lukioaikana hän piirteli usein fantasia-aiheita, kuten lohikäärmeitä. Hän oli jo opiskelemassa biologiksi, tähtäimessään oli ura alan tutkijana, mutta alkoi kaivata kompromissia.

”Halusin käyttää sekä hankkimaani ymmärrystä biologiasta että mielikuvitustani.”

Ajatus tutkijanurasta tuntui raskaalta. Hän alkoi kirjoittaa ensin blogiaan Erään planeetan ihmeitä, sitten juttuja lehtiin. Pian hän päätyi hankkimaan elantonsa tiedetoimittajana.

Hieman sattumalta Karala pääsi kuvittamaan artikkelin ja siitä lähtien tilauksia on sadellut. Viimeksi kuluneiden parin vuoden ajan hän on ollut päätoiminen kuvittaja ja sivutoiminen kirjoittaja.

Karala on erikoistunut paleontologisiin, mutta myös muihin luonnontieteellisiin kuvituksiin. Tällä hetkellä leivän tuovat oppikirjojen kuvitukset opetushallitukselle ja Otavalle, lehtityöt Helsingin Sanomille ja Tiede-lehdelle, Uudenkaupungin Sanomien luontopalsta sekä Luontoliiton julkaiseman lastenlehti Siepon kuvitukset.

Journalistille Karala piirsi itsensä tekemässä kiinalaiseen, 120 miljoonan vuoden takaiseen Jehol Biotan ekosysteemiin sijoittuvaa kuvitusta. Kuvan dinosaurus on Sinosauropteryx.

”Se oli ensimmäinen höyhenpeitteen kanssa löydetty dinosaurus, joka ei ollut lintu”, Karala innostuu.

”Ihan mieletön, täysin kokonainen eläinfossiili, lempieläimeni. Fossiilin vatsa oli täynnä pienen nisäkkään luita, joten sen tiedetään olleen pienikokoinen petoeläin. Myös höyhenpeitteen väri pystytään nykyisin määrittämään.”