Monen lehden mies

Toimittaja Jukka Vuorion elokuun kalenterissa on Helsingin Sanomien deskivuoroja ja juttukeikkoja sekä Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liiton julkaiseman Nappi-lehden keikkoja.

”Tekemistä tosiaan riittää, mutta haluan saada Napin työt hyvään vaiheeseen, jotta voin pitää syyskuussa pienen loman.”

Neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Napin toimittaminen suo tyytyväisen silpputyöläisen tarinaansa kertovalle Vuoriolle pohjatulon, joka sallii pelivaraa muussa. Muu tarkoittaa määräaikaisia töitä kuten kesätoimittajan töitä, ttt-töitä, osa-aikatöitä ja freelancetoimittajan töitä esimerkiksi Helsingin Sanomille ja Seuralle.

Jatkuva työyhteisön ja toimeksiantajan vaihtaminen ja epätietoisuus tulevien töiden määrästä kuulostavat tutuilta mediatyön muutosta koskevasta ahdistuneesta keskustelusta. Vuorion huomio on kuitenkin elämänmuodon hyvissä puolissa, eikä hän ole pitkään aikaan hakenut vakipaikkoja.

”Töitä vaihdellessa oppii uutta. Silloin kun en ole säännöllisissä vuoroissa, voin venyttää aamua tai pitää vapaapäivän, jos haluan. Freelancerina voin ehdottaa juttuaiheita, joita erityisesti haluan tehdä.”

”Mutta toki tyytyväisyys vaatii, että töitä on toimeentulon kannalta riittävästi ja jos ei ole, on verkostot joista kysellä.”

Aiemmin Vuorionkaan tilanne ei ollut yhtä auvoisa. Aloittelevana freelancerina sai tosissaan puskea itseään esiin saadakseen nimensä tutuksi alalla. Edelleen hän toimittaa omakustanteista Viestinnän Tulevaisuus– eli ViTu-lehteä, jota pitää ylimääräisenä käyntikorttinaan.

Työllistyminen vaatii myös tuuria. Napin työpaikkailmoituksen jakoi Haaga-Helian opiskelukaveri, ja haastattelussa pöydän toiselle puolelle sattui aiempi yhteistyökumppani. Hyötyä on ollut myös työkavereista, jotka ovat luottaneet niin, että työnäytteitä alkoi uran alkuvaiheessa syntyä.

”Esimerkiksi Seurassa pääsin aikanaan jo parin työssäoloviikon jälkeen tositoimiin, kun toimituspäällikkö tuli kysymään, ehtisitkö lähteä Chileen tänään.”