Tampereen yliopiston seuraavaksi journalistiikan vierailijaprofessoriksi valittu Hanna Nikkanen haluaa tiedon kulkevan toimittajasukupolvelta toiselle.
Suomalaisessa mediakeskustelussa on niin paljon pielessä, ettei Hanna Nikkanen oikein tiedä, mistä aloittaa: Sisällöistä vai taloudesta? Siitä, miten rasismia käsitellään? Siitä, mitä annettavaa toimittajakuplan ulkopuolisilla olisi? Vai siitä, mistä ei puhuta tarpeeksi?
Tampereen yliopiston tuleva journalistiikan vierailijaprofessori epäilee, että taistelunsa kannattaa valita tarkkaan. Esimerkiksi eräänlaisten onnettomuustutkintojen tekeminen epäonnistuneista jutuista voisi olla kiinnostavaa, mutta:
”Pieni maa, pienet piirit. Täällä aika herkästi loukkaannutaan, jos kollegan töitä arvostellaan”, Nikkanen sanoo.
Rauhassa tehdyistä analyyseistä olisi hänen mielestään enemmän hyötyä kuin kiivaasta ja pinnallisesta nokittelusta.
Esimerkiksi A2: Turvattomuus-illasta käytiin pari päivää kovilla kierroksilla. Sitten aihe lopahti. Olisiko ollut hyödyllisempää keskustella laajemmin, miten toimituksen tekemät valinnat vaikuttivat tai mikä keskustelutyypin paikka yhteiskunnassa on?
”En tietenkään usko, että roolini on tehdä isoja julkisia purkuja jokaisesta A2-illasta”, Nikkanen pohtii tulevaa tehtäväänsä.
”Minulla voisi kuitenkin olla mahdollisuus käydä asiasta keskustelua, joka ei ole tiivistetty 140 merkkiin.”
Lausuntoautomaatiksi Nikkanen ei ole Tampereelle menossa. Ensisijaisesti hän haluaa opettaa: keskustella opiskelijoiden kanssa niistä arvaamattomistakin suunnista, joihin ala kehittyy.
Tulevaan professuuriin kuuluvat myös uudet ansaintamallit. Tamperetta hän kiittää siitä, ettei siellä opiskelijoita ole peloteltu hengiltä.
”Opetus ei lähde siitä, että ala kuolee ja teistä tulee chattijuontajia”, Nikkanen sanoo.
Parhaimmillaan se, ettei kaikkia pakoteta yrittäjiksi, voi johtaa Nikkasen mielestä uusien ideoiden syntyyn.
Hän toivoo, että mahdollisimman moni voisi aloittaa uransa perinteisissä toimituksissa. Vaikka Nikkanen itse aikanaan valitsi vapaan toimittajan työn vanhojen mediajättiläisten sijasta, aikaa esimerkiksi STT:n ulkomaantoimituksessa hän ei vaihtaisi mihinkään. Siellä oli mahdollista kohentaa yleissivistystä, saada tarvittavat toistot kirjoitustaidon kerryttämiseksi sekä ammentaa vanhempien kollegojen hiljaista tietoa, hän sanoo. Aikaa oli myös etiikkapohdintoihin.
Miten sitten varmistetaan, että tieto kulkee toimittajasukupolvelta toiselle? Valmista vastausta vierailijaprofessorilla ei vielä siihen ole.
”Ainakin jatketaan kunnianhimoisen journalismin opettamista sisältö edellä. Ei tehdä yliopistoista yrityshautomoja.”
Lue lisää: Vierailijaprofessori uskoo toimittajien omistamien julkaisujen kasvuun (24.2.2016)
Hanna Nikkanen
35-vuotias toimittaja ja tietokirjailija. Long Playn perustajajäsen. Valtiotieteiden kandidaatti.
Saanut muun muassa tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon 2011 ja Bonnierin journalistipalkinnon 2012.
Valittiin Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessoriksi kaikkien aikojen nuorimpana. Aloittaa tehtävässä elokuun alussa.
Uusimmassa lehdessä
- Kohu arabiankielisistä uutisista kuumensi repivän Yle-rahoituskeskustelun. Uutisankkuri Esraa Ismaeel on seurannut keskustelua ihmeissään.
- Sinuhe Wallinheimo kiinnostui kaupallisen median ahdingosta ja hakeutui Ylen hallintoneuvoston johtoon. Läheiset välit Vesa-Pekka Kangaskorpeen ovat hänelle arka paikka.
- Kulttuurin leikkaukset hukkaavat ammattitaitoa peruuttamattomasti
