Kiinan mainosrahat kelpaavat länsimaisille lehdille

Ranskalaisen oikeistoliberaalin L’Opinion -lehti julkaisi viime marraskuussa artikkelin, jossa ylistettiin marxismi-leninismiä, toveri Mao Zedongia ja Kiinan kommunistista puoluetta. Juttu oli kuvitettu Kiinan johtajan Xi Jinpingin kuvalla.

Erehdyttävästi lehtijuttua muistuttava sivu oli Kiinan kommunistisen puolueen propagandakoneiston tuottama ilmoitus. Tavallisesta lehtijutusta se poikkesi vain sivun yläreunan tiedote-merkinnällä.

Asiaan kiinnitti ensimmäisenä huomiota ranskalainen poliittinen satiirilehti Le Canard enchainé.  Lehden toimittajat HervéLiffran ja Christophe Nobili uutisoivat viime joulukuussa, että L’Opinionin Kiina-propaganda on levinnyt ilmoitussivuilta myös lehden journalistiseen sisältöön. Lehti haastatteli kesäkuussa 2021 täysin kritiikittömästi Kiinan Pariisin suurlähettilästä ja teki pari viikkoa myöhemmin Kiinan kommunistisen puolueen satavuotisjuhlaa ylistävän jutun propagandailmoituksen viereiselle sivulle.

Seksuaalisesta ahdistelusta valittaneesta tennispelaajasta Peng Shuaista lehti ei sen sijaan kirjoittanut riviäkään.  

Talousvaikeuksissa oleva L’Opinion-lehti on julkaissut 15 kuukauden aikana 18 vastaavaa propagandatiedotetta ja tienannut niillä noin 320 000 euron ilmoitustulot. Lehti ilmoittaa kokosivun ilmoituksen hinnaksi 18 000 euroa.

Lehden vuonna 2013 perustanut poliittinen toimittaja Nicolas Beytout ei halua kommentoida julkaisemiensa mainossivujen sisältöä. 

”Toimituksellinen linjamme ei estä meitä olemasta avoimia erilaisille näkökulmille. Sitä paitsi kyseessähän on mainos”, Beytout sanoo Journalistille. 

Kiinan kommunistisen puolueen ilmoituksia ovat julkaisseet monet muutkin länsimaiset lehdet. Esimerkiksi Le Figaro, BFM Business, The Wall Street Journal, The Washington Post, The New York Times ja Helsingin Sanomat ovat julkaisseet vastaavia ilmoituksia sen jälkeen, kun Kiinan kommunistisen puolueen kansainvälinen mainoskampanja pari vuotta sitten alkoi. Propagandamateriaalia ilmestyi saman aikaisesti myös Facebookiin ja Twitteriin.

Helsingin Sanomat julkaisi Hongkongin mielenosoituksia käsittelevän ilmoituksen syyskuussa 2019. Journalisti kirjoitti ilmoituksen nostattamasta kritiikistä lokakuussa 2019. Haastattelussa Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi puolusti ilmoituksen julkaisua sananvapaudella.  

Lukijat eri puolilla maailmaa ovat lukeneet omalle kielelleen käännetyistä jutuista muun muassa, että ”Kiinasta on tullut majakka, joka valaisee aikakautemme kehitystä”. Lisäksi heille on kerrottu ulkomaisten sijoittajien ryntäävän Kiinaan, koska se on ainoana maana osannut poistaa pandemian.  

Kiinan valtiollisen viestintätoimiston Xinhuan ja kommunistisen puolueen propagandatoimistojen China Dailyn ja People Dailyn tuottamassa artikkelisarjassa on lisäksi käsitelty sitä, kuinka Kiina nostaa Afrikan köyhyydestä, näyttää maailmalle esimerkkiä kestävän kehityksen tiellä ja tuo urhean kansanarmeijan avulla rauhan ja järjestyksen Hongkongiin. 

Ranskalainen käsitys sananvapaudesta on hyvin laaja ja mielipiteen vapauden käsite koskee myös ilmoituksia. Voimassa oleva lainsäädäntö keskittyy mainonnan esteiden torjumiseen, eikä ota huomioon mainostilan mahdollista käyttämistä valtiolliseen propagandaan. Myös EU-lainsäädäntö näkee mainostamisen vapauden Euroopan talousalueen vapaan kaupankäynnin jatkeena ja siis oikeutena, jota pitää puolustaa.