Presidentin on oltava esimerkki ja puolustettava journalismia

Suomi saa ensi kuussa uuden presidentin ja Puolustusvoimat uuden ylipäällikön.

Vaalikeskusteluissa on usein toistettu, että ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvien tehtävien ohella presidentti on myös arvojohtaja. Presidentin mielipiteillä on julkisessa keskustelussa väliä.

Myös Sauli Niinistö on ollut arvojohtaja. Hän laittoi aikanaan arvovaltansa peliin, kun Puolustusvoimia käsittelevä Viestikoekeskus-juttu julkaistiin Helsingin Sanomissa joulukuussa 2017.

”Korkeimman turvaluokituksen saaneiden asiakirjojen sisällön paljastuminen on turvallisuutemme kannalta kriittistä ja voi aiheuttaa vakavia vaurioita”, Niinistö sanoi 16. joulukuuta, kun jutun julkaisusta oli kulunut muutamia tunteja.

Siitä alkoi edelleen käynnissä oleva prosessi, joka sai uuden irvokkaan sivujuonteen 11. joulukuuta 2023. Silloin korkein hallinto-oikeus päätti, että syytteessä olevan toimittajan asianajokulut ovat veronalaista tuloa, josta toimittajan pitää maksaa veroa.

Asianajokulut ovat tähän mennessä nousseet noin 2,4 miljoonaan euroon.

KHO:n ratkaisu on jälleen uusi vakava isku suomalaiselle journalismille ja toimittajien työlle. Vaikka mediatalot korvaisivat työntekijöidensä oikeuskulut veroineen tai freelancerit saisivat vastaavan tuen, oikeuden päätös antaa toimituksille viestin siitä, mitä kriittisen journalismin tekemisestä voi seurata: loputtomia oikeusprosesseja, jopa vankeustuomioita ja veroseuraamuksia.

Vastaavia oikeustapauksia on ollut viime vuosina paljon. Niistä tunnetuin on Johanna Vehkoon oikeustaistelu rikoksista tuomitun paikallispoliitikon kunnian loukkaamisesta. Vuosia kestänyt oikeusprosessi päättyi korkeimmassa oikeudessa syytteiden kaatumiseen.

Oikeuslaitoksemme ratkaisut yhdistettynä vallitsevaan toimittajavihamieliseen ilmapiirin pakottavat toimittajan miettimään kahdesti, haluaako ryhtyä penkomaan yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita ja päätyä sen seurauksena osaksi uuvuttavaa oikeusprosessia, joka vie voimat, aikaa ja pahimmassa tapauksessa mielenterveyden.

Toimittajien työn systemaattinen häirintä oikeustapauksilla on Euroopan laajuinen ongelma, joka on tunnistettu, ja johon koetetaan puuttua. Joulukuussa Eurooppa-neuvosto ja europarlamentti pääsivät yhteisymmärrykseen direktiivistä, jonka tarkoitus on suojella toimittajia strategisilta häirintä- eli SLAPP-kanteilta.

Kolme päivää Viestikoekeskus-jutun julkaisun jälkeen Sauli Niinistö pehmensi lausuntojaan ja totesi, että julkaistuissa tiedoissa ei ehkä ollutkaan mitään, joka olisi ”palohälytyksen aiheuttanut”.

Myöhemmin on käynyt ilmi, että jutussa julkaistut tiedot eivät ole maamme turvallisuuden kannalta haitallisia. Esimerkiksi käräjäoikeus totesi ratkaisussaan, ettei maanpuolustuksen edulle tai valtion turvallisuudelle ole aiheutunut konkreettista vahinkoa.

Olisiko Niinistö voinut käyttää arvojohtajan rooliaan toisin ja lausua tapauksesta jotain muuta?

Olisiko hän voinut todeta jotain sellaista, että tapaus on selvitettävä, mutta on silti tärkeää muistaa, että median toimintaa ja kriittistä journalismia on puolustettava kaikissa olosuhteissa?

Ehkä arvojohtajan linjaus olisi vaikuttanut syyttäjän harkintaan ja syytteet olisivat jääneet nostamatta.

On toivottavaa, että tuleva tasavallan presidentti ymmärtää journalismin arvon ja puolustaa sitä. Myös silloin, kun kriittisen jutun kohteena on Puolustusvoimat.