Lukijalta: Kenen luottamuksen päätoimittaja tarvitsee ja kenen ansaitsee?

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi on Viestikoelaitosta koskevan jutun tutkinnan ja asian muun käsittelyn yhteydessä nähdäksesi horjuttanut toimituksensa luottamusta hänen kykyynsä ja mahdollisuuksiinsa johtaa toimituksensa työtä.

Ilmiselvällä ja nyt julkisuudessakin mainitulla vastuunpakoilullaan päätoimittaja osoittaa mielestäni  huonoa esimerkkiä, huonoa johtamistapaa ja aiheuttaa tyytymättömyyttä alaistensa parissa.

Välttelevä esiintyminen julkisuudessa ja juridiikan taakse pakeneminen esitutkinnassa antavat lisäksi kyseenalaisen kuvan toimituksessa vallitsevasta kulttuurista ja koko lehdestä. Kiinteässä asiantuntijaorganisaatiossa, jossa arvopohdinnat ovat arkipäivää, tämä kaikki heijastuu väistämättä myös työilmapiiriin.

Niemi on menettänyt myös lukijakuntansa ja kollegoidensa arvostusta.

Jälkimmäisestä kertoo se, että useat päätoimittajakollegat arvostelevat häntä julkisesti. Sellaista ei ole Suomessa aiemmin tapahtunut. Niemen toimintaa tullaan todennäköisesti käsittelemään myös tutkijapiireissä niin median, oikeustieteilijöiden kuin johtamisenkin parissa luultavasti ei kovinkaan kiittelevään sävyyn.

Edellisten vuoksi myös kustantaja joutuu pohtimaan päätoimittajansa asemaa talon sisällä ja ulkopuolella kaikki sidosryhmät mukaan luettuina. Lukijat, tilaajat, ilmoittajat ja lehden omistajat käyttävät lehteensä aikaa ja rahaa ja odottavat, että heidän sitoutumistaan ja sijoitustaan hoidetaan säällisesti.

Päätoimittajan asema ja tehtävä on sen ja Helsingin Sanomien erikoisaseman vuoksi tietyllä tavalla  instituutio, jolle keskeistä on suuri vastuu. Sen kantamiseen on annettu riittävät työkalut:

Journalistinen päätösvalta, henkilökohtainen sananvalta ja -vapaus Suomen suurimman päivälehden päätoimittajana, lakien suoja, henkilöstöä koskeva päätösvalta, journalistin ohjeet ja kustantajan antama lehden linja ja luottamus.

Nyt näyttää ikävästi siltä, ettei Niemi halua kantaa vastuutaan nähtävästi kenenkään ja minkään edessä. Se on tässä oleellista ja horjuttaa Niemen asemaa päätoimittajana täysin syystä ja oman toimintansa seurauksena. Tämän välttämiseksi ei olisi vaadittu liikoja:

Vain omien työtehtäviensä hoitamista eli seisomista alaistensa rinnalla ja tekojensa takana. Tällainen laiminlyönti ja ristiriita oman ja muiden edun suhteen ja siitä syntynyt ilmeisen laaja epäluottamus on nähdäkseni vaikeasti tai ei lainkaan korjattavissa.