Ikonisia hahmoja

Kielikellon vuoden 1996 kolmannessa numerossa tuotiin esiin huoli muotisanaksi pompahtaneesta ikonista. Sen merkityksen kerrottiin laajentuneen siinä määrin, että televisiouutisissa saatettiin puhua Joensuun skinheadeista, jotka olivat nousseet ”suomalaisen vierasmaalaisvihan ikoneiksi”.

Aika kaukana oltiin jo merkityksestä, joka Kielikelloon kirjoittaneen kielenhuoltaja Taru Kolehmaisen mukaan oli ikonille aiemmin määritelty: pyhäinkuva. Kolehmainen arvioi, että muotisanana ikonia käytetään ”yhä kummallisemmissa yhteyksissä”.

Tätä nykyä ikonilla on sanakirjassakin sellaisia merkityksiä kuin tärkeä symboli ja ihailun kohde, idoli. Tekstit vilisevät erilaisia pop- ja tyyli-ikoneita. Harva on enää huolissaan siitä, että ikonin perinteinen uskonnollinen merkitys jotenkin kärsii, kun sanaa käytetään maallisissa yhteyksissä.

Mutta pitäisikö nyt olla huolissaan adjektiivista ikoninen? Kielenhuoltaja ei parikymmentä vuotta sitten kiinnittänyt siihen vielä mitään huomiota.

1950-luvun alkupuoliskon kieltä kuvaava Nykysuomen sanakirja ei edes tunne sanaa. Moderni Kielitoimiston sanakirja kertoo sen tarkoittavan kuvamaista, kuvasymbolin kaltaista; idolina pidettävää.

Jos ikoni oli 1990-luvulla muotisana, samaa voi sanoa ikonisesta nyt. Journalististen tekstien perusteella ikoninen voi olla esimerkiksi muotokuva, satukirja, Nokian 3310, äärioikeistolainen hahmo, tunturimaisema, matkaenduro, alligaattorinnahka, poronkäristys, afgaaninainen ja urheiluseura. Mainitaanpa yhdessä uutisessa ”ikoninen toimittajakin”!

Näyttää vahvasti siltä, että ikoninen valtaa alaa legendaarisen merkityskentästä. Joskus kumpikaan ei yksin riitä, toimittaja tarvitsee molemmat: ”Legendaarinen, ikoninen Star Wars -tähti Carrie Fisher on kuollut 60-vuotiaana.”