Näin kirjoitat populistista

The Washington Post, The New York Times, Buzzfeed, Politico, Mother Jones, Des Moines Register.

Nämä ovat tiedotusvälineitä, jotka ovat tai ovat olleet Donald Trumpin vaalikampanjan mustalla listalla. Niitä ei huolita Trumpin turneen busseihin ja takahuoneisiin.

Trumpin ennennäkemätön kampanjointityyli on kirvoittanut sammioittain kommentaaria presidenttiehdokkaan ja median suhteista. Amerikkalaisen journalismin ykköskysymys tällä hetkellä kuuluu: miten Trumpista tulisi kirjoittaa?

Lehdistön tyyliin on kuulunut viileä neutraalius, mutta epätavallisina aikoina vanhat säännöt joutuvat koetukselle. Washington Post julkaisi poikkeuksellisen pääkirjoituksen, jossa se otti kannan Hillary Clintonin puolesta ja luonnehti Trumpia uhkaksi demokratialle. Tällaisia askelia ei USA:n laatulehdistössä oteta kevyesti.

Uudet verkkojulkaisut eivät välttämättä edes sitoudu perinteisiin. Avoimesti liberaalin Huffington Postin toimitus siirsi Trumpin politiikasta viihdeosastoon välittääkseen viestin, ettei kyseessä ole vakavasti otettava henkilö.

Neutraaliuden ja puolueettomuuden vaatimus kääntyy helposti kritiikittömyydeksi.

Politiikan faktantarkistus syntyi – muuten Yhdysvalloissa – juuri tästä havainnosta: ettei ole journalismin tehtävä vain toistella poliitikkojen sanomisia, vaan myös tarkastella niiden sisältöä tosiasioiden kannalta. Tämä jätetään edelleen enimmäkseen asialle omistautuneiden Politifactin, FactCheck.orgin ja Washington Postin FactCheckerin harteille.

Kun Trump väitti (lue: valehteli), että Obama on perustanut Isisin, esimerkiksi New York Times vain uutisoi Trumpin sanoneen näin. Uutisessa ei mainittu, että kyseessä oli vale.

Misinformaation tutkijat ovat kerta toisensa jälkeen varoittaneet, että virheellisen väitteen toistaminen vahvistaa väitettä. Näin toimiessaan objektiivisuutta tavoitteleva journalismi sortuu tahattomasti tukemaan populistien agendaa.

Keskusteluilmapiiri on polarisoitunut jopa Suomen kaltaisissa konsensusmaissa. Voimme olla varmoja, että Trump-imitaattoreita nähdään tulevissa vaaleissa pitkin Eurooppaa. Silloin eurooppalaiset toimittajat joutuvat pohtimaan samoja kysymyksiä kuin amerikkalaiset nyt.

Itse näen vastauksen aika yksinkertaisena: tehdään faktantarkistuksesta käytäntö politiikan journalismiin (ja kaikkeen muuhunkin journalismiin).

Journalismin tulee kertoa äänestäjille faktoja päätöksenteon pohjaksi. Populistit saavat sanomansa kuuluville sosiaalisen median kautta, toimittajien tehtävä ei voi olla heidän viestinsä toistaminen.

Kampanjauutisoinnin reaaliaikaisuus tuo tietenkin haasteita faktojen varmistamiselle. Viraalia valhetta on vaikea pysäyttää, ja virheellisiä lausumia on vaikea haastaa suorissa lähetyksissä. Valheet tulisi silti kumota mahdollisimman nopeasti.

CNN alkoi ampua Trumpin väitteitä alas uutisotsikoissaan: ”TRUMP KUTSUI OBAMAA ISISIN PERUSTAJAKSI (HÄN EI OLE)”.

Kun toimittajat kertovat valheista yleisölleen, populistit itkevät median ajojahtia. Mutta kiistattomien faktojen kertominen ei ole puolen valitsemista.