Pää uuteen asentoon

Journalistin helmikuisessa nettibarometrissä reilut 40 prosenttia vastaajista koki, että media-alalta kannattaa pelastautua heti kun voi.

Moni tottelee, tai vähintään kehittää suunnitelma b:n pöytälaatikkoon. Sellainen lienee kohta jokaisella. Omassa päässäni muhi ideoita varmaan f:ään asti, mutta oikeasti ne olivat leikkiä. Tai niin luulin.

Kunnes eräänä päivänä tiesin kristallinkirkkaasti suuntaavani kohti b:tä. Yllätin itsenikin. Olenko tosissani? Tiedänkö, mihin ryhdyn palatessani opiskelijaksi? Aionko pitää happitauon vai todella vaihtaa ammattia?

Olin sentään vannoutunut free, jonka ammatti-identiteetti oli vahva. Tosiseikat piti silti tunnustaa. Kun tulot putosivat nopeasti melkein puoleen, työviikot pitenivät kohtuuttomiksi ja terveyden rajat kolkuttelivat, oli pakko miettiä: jaksanko tätä vielä kauan?

Niin sanotut hyvät asiakkaat (jokainen free tietää, mitä tarkoitan) olivat katoamassa kiven alle. Jäljellä oli pääosin niitä ei-mieluisia (tiedätte tämänkin). Pompottelua, pilkallisen huonoja palkkioita, loputonta venymistä, sanelupolitiikkaa, viivyttelyä laskunmaksussa. Liiton juristiltakin tarvitsin neuvoa ensi kertaa.

Suomi kurittaa yksinyrittäjiä kaikessa, mikä liittyy sosiaaliturvaan. Kun ammatissa menee mukavasti, sen sietää. Vastineeksi saa maailman parhaan kannustimen: voi valita itse, mitä tekee, milloin tekee, kenen kanssa ja kuinka paljon. Kovat ajat kääntävät kaiken päälaelleen. Kun sitten lopulta vetää johtopäätöksensä, kuritus ja byrokratia vasta alkavat.

Yrittäjä saa kriteerit täyttäessään aikuiskoulutustukea – nyt, kun sitä vielä myönnetään – bruttona karvan yli 700 euroa kuussa. Palkkatoimittajalle sitä rapsahtaa reippaasti tuplat. Yrittäjätulojen pitää myös pudota tuntuvasti viimeksi vahvistettuun verovuoteen nähden. Jos kohdalle osui huono sauma, voi sanoa hyvästit elannon täydentämiselle.

Sitten ovat vielä YEL-maksun ja alv-velvollisuuden alarajat. Räknää nyt siinä, kannattaako hyviäkään töitä huolia, kun virut tuloloukussa ja opiskellakin pitäisi.

En vielä tiedä, mutta veikkaan. Ehkä vaikeinta b:n toteutuksessa on kääntää pään asento. Kun on tottunut innostumaan työtarjouksista, nyt pitäisi osata toivoa, ettei niitä tulisi.

Suossa rämpivällä maalla olisi tosiaan talkoiden paikka.