Freelancerius on monelle vihoviimeinen vaihtoehto. Sen ei tarvitsisi olla, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.
Klik. Sinne meni.
Saman tien iskee katumus. Teinkö juuri itsestäni naurettavan?
Lähetin erääseen lehteen tiedustelun, onko heillä tarvetta uudelle avustajalle. Mitä oikein ajattelin? Eihän viestissä ollut edes juttuideaa!
Viesti lähti kello 17.37. Seuraavana aamuna 10.36 tuli vastaus: ”Itse asiassa voisi olla tosi hyvä saada vahvistusta pk-seudun friikkujen ketjuumme.” Muutamaa kuukautta myöhemmin kirjoitan lehteen säännöllisesti.
Miksei kukaan kertonut, että tämä on tällaista?
Opiskeluaikoina kuuli lähinnä pelottelua: Sähköposteihin ei vastata. Freelancerilta vaaditaan mahtavia verkostoitumistaitoja. Päivät venyvät järkyttävän pitkiksi.
Ei ihme, että freelancerius on monelle vihoviimeinen vaihtoehto. Sen ei tarvitsisi olla. Siksi muutama vinkki freelancerin uraa harkitseville:
1. Ole idealisti. Tee projekteja, joista saat kokemusta, nimeä ja juttunäytteitä. Projekteista ei ehkä saa rahaa, mutta ne maksavat itsensä myöhemmin takaisin. On helpompi lähestyä mahdollisia toimeksiantajia, jos voi kertoa vaikka perustaneensa oman julkaisun.
2. Näe vaivaa, kun lähestyt toimituksia. Se ei tarkoita kymmenen juttuidean listaa. Yhden hyvän idean lisäksi tai sijaan kannattaa kiinnittää huomiota itsensä esittelyyn. Kerro saavutuksistasi, liitä sähköpostiin pari juttunäytettä ja osoita kiinnostuksesi lehteä kohtaan.
3. Verkostoidu. Tätä taikasanaa toistellaan syystäkin kaikkialla, missä journalistit kokoontuvat. Usein unohdetaan kertoa, että verkostoituminen ei aina vaadi paljon vaivaa: opiskelukaveri saattaa jokusen vuoden päästä olla asemassa, jossa hän ostaa juttuja.
4. Pyydä apua. Kokeneemman freelancerin vinkit olivat korvaamattomia, kun kesällä hain starttirahaa ja väänsin liiketoimintasuunnitelmaa. Yksi kaveri kävi hiljattain kanssani läpi koko lehden, jossa työskentelee, ja neuvoi tarjoamaan juttuja tietyille palstoille.
Vinkit kuulostavat ehkä kokeneen ketun korvaan yksinkertaisilta, mutta ainakin minä olisin kaivannut tuollaisia opiskeluaikoina.
Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksessa ei opetettu yrittäjyyttä juurikaan. Hajanaiset luennot ennemmin maalasivat uhkakuvia kuin kannustivat. Toivottavasti aie lisätä yrittäjyysopintoja ensi syksynä toteutuu.
Tämä on nimittäin kivaa.
Uusimmassa lehdessä
- Kohu arabiankielisistä uutisista kuumensi repivän Yle-rahoituskeskustelun. Uutisankkuri Esraa Ismaeel on seurannut keskustelua ihmeissään.
- Sinuhe Wallinheimo kiinnostui kaupallisen median ahdingosta ja hakeutui Ylen hallintoneuvoston johtoon. Läheiset välit Vesa-Pekka Kangaskorpeen ovat hänelle arka paikka.
- Kulttuurin leikkaukset hukkaavat ammattitaitoa peruuttamattomasti