Mitä opettaa tulevaisuuden kuvajournalisteille ja tekijöille, jotka ovat vasta tulemassa alalle, Kari Kuukka pohtii.
Työni on nykyään suurelta osin opettamista. Sen myötä pohdin jatkuvasti, mitä opettaa tulevaisuuden kuvajournalisteille ja tekijöille, jotka ovat vasta tulemassa alalle. Mitä taitoja ja ohjelmistoja kannattaa ottaa haltuun? Miten opastaa pitämään oikeuksistaan kiinni, mitä sopimuksia allekirjoittaa ja mitä jättää allekirjoittamatta? Miten löytää oma tiensä tilanteessa, jossa vanha maailma on jo murentunut ympäriltä, mutta uusi ei ole vielä muodostunut?
”Mutta eihän nykyään voi työskennellä, ellei allekirjoita noita riistosopimuksia”, totesi minulle vierailuluennollani eräs kuulija. Olin sanaton.
Esitän usein omille opiskelijoilleni valinnan: haluatko olla viivan yllä vai alla?
Viivan alla olet kustannus. Tuotat ja teet sen, mitä sinun käsketään tehdä. Toteutat toisten visioita ja näkemyksiä, kuvitat muiden juttuja.
Valintasi: olet kuvausteknikko.
Viivan yläpuolella teet asioita tavallasi, parhaimmillaan pyrit ja pääset keskittymään asioihin ja teemoihin, jotka koet tärkeiksi ja mielekkäiksi. Kuvaat ne omalla tavallasi, omalla tyylilläsi, usein jopa intohimolla.
Tulevaisuutesi on vähintäänkin epävarma. Jos kukaan ei lämpene tekemisellesi, niin ei ole edes kortistoa, johon mennä.
Valintasi: olet luova talentti.
Molempia teitä voi kulkea. Molemmista voi kunniallisesti saada elantonsa. Kyse on valinnasta. Viivan alla se leipä kapenee koko ajan. Viivan yllä kärki valikoituu koko ajan enemmän ja enemmän.
Opettajana pohdin: koulutanko alan nykyisiin tarpeisiin, tekemään mitä pyydetään ”pysty- ja vaakaversio, video ois kiva” -ohjeistuksen mukaan?
Vai rohkaisenko yrittämään jotain ihan muuta? Kannustanko Raymondin tai Uuden Inarin suuntaan? Varautumaan tarpeisiin ja maailmaan, joista voin parhaimmillaankin antaa vain hyviä arvailuja.
Vuonna 1947 perustettu Suomen Lehtikuvaajat siirtyi nyt toukokuussa sääntö- ja nimimuutoksen myötä historiaan. Myöskään vuoden lehtikuvia ei tänä vuonna valittu. Tämä kertoo ajastamme, mutta ei kuvajournalismin tulevaisuudesta. On joku kutsunut aikaamme jopa kuvajournalismin renessanssiksikin.
Kumpaa visuaalista ammattilaista – kutsutaan häntä vaikka Kuvaaja 2.0 – alamme tarvitsee jatkossa? Teknikkoa vai talenttia?
Uusimmassa lehdessä
- Kohu arabiankielisistä uutisista kuumensi repivän Yle-rahoituskeskustelun. Uutisankkuri Esraa Ismaeel on seurannut keskustelua ihmeissään.
- Sinuhe Wallinheimo kiinnostui kaupallisen median ahdingosta ja hakeutui Ylen hallintoneuvoston johtoon. Läheiset välit Vesa-Pekka Kangaskorpeen ovat hänelle arka paikka.
- Kulttuurin leikkaukset hukkaavat ammattitaitoa peruuttamattomasti
