Pääkirjoitus.
Työmarkkinoiden ja yritystoiminnan muutostrendejä pohtinut työryhmä herätti suuria toiveita. Vielä suurempia ovat pettymyksen tunteet, kun tarkastelee kolme ja puoli vuotta kestäneen työn tuloksia. Käteen ei jäänyt juuri mitään konkreettista, mikä parantaisi määräaikaisten, osa-aikaisten, tarvittaessa töihin tulevien ja vuokratyöntekijöiden sekä itsensä työllistäjien asemaa.
Niin sanottu trendiryhmä sai työnsä päätökseen tammikuun lopulla. Työryhmä kirjasi ”viisi keskeistä havaintoa”, jotka liittyvät sen toimeksiantoon. Havainnot eivät sisällä nykytilannetta korjaavia tai tulevaa ohjaavia esityksiä.
Ryhmän loppuraportin mukaan (1) ei ole järkevää luoda uutta ryhmää työsuhteen ja yrittäjyyden välille. Se toteaa, että (2) uudenlaiset työnteon muodot yleistyvät ja että (3) osa-aikatyöhön liittyy haasteita. Ryhmän havaintoihin lukeutuu myös kirjaus, jonka mukaan (4) työlainsäädännön uudistamistarpeista on erilaisia näkemyksiä. Havaintona todetaan myös (5) yhteinen tavoite toimivista ja tasa-arvoisista työmarkkinoista.
Nämä havainnot ovat jokseenkin tyhjiä itsestäänselvyyksiä, varsinkin kun ryhmän vuonna 2012 julkistetun väliraportin ja työn tuottaman tiedon perusteella olisi voinut tehdä myös konkreettisia ehdotuksia, joilla uusiin työnteon muotoihin liittyviä työ- ja sosiaalilainsäädännön ongelmia voitaisiin korjata.
Journalisteille ja muille Journalistiliiton jäsenryhmille aiemmin epätyypillisiksi kutsutut työnteon muodot ovat tuttua arkea. Mutta ilmiö on laaja, monialainen ja voimakkaasti vahvistuva. Pelkästään nopeasti kasvavassa itsensä työllistäjien joukossa on Tilastokeskuksen laskelman mukaan 152 000 henkilöä. Se on kuusi prosenttia työllisen väestön kokonaismäärästä.
Heitä ei työ- ja sosiaalilainsäädäntö kohtele tasavertaisesti. Lait tuntevat ja tunnistavat perinteisen työsuhteen ja puhtaan yrittäjyyden, mutta eivät niiden välimaastoon lukeutuvaa itsensä työllistäjää: freelanceria, yksinyrittäjää, ammatinharjoittajaa ja apurahansaajaa, joka lisäksi saattaa tehdä silloin tällöin myös pätkän työsuhteista työtä tai opiskella.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Tämä työelämäpaketti tulee varmasti politiikan pöydälle vaalien jälkeen. Ainakaan ongelmat eivät katoa.
Myönteistä trendiryhmän työssä oli itsensä työllistäjien aseman ymmärtäminen. Siltä pohjalta voisi rakentaa tavoitteita maan seuraavalle hallitukselle.
Mediavallankumous ja Yle
Median murros on vallankumous: Gutenbergin kuusisataavuotias imperiumi romahtaa. Paperille painettu lehti häviää nollille ja ykkösille. Tiedonvälityksen perinteinen järjestelmä on tiensä päässä. Elämme jo uutta aikaa, mutta emme tiedä, ketkä ovat voittajia. Emme tiedä, mitä jää jäljelle entisestä ja millainen on se uljas, uusi maailma, johon olemme matkalla.
Jaakko Tapaninen on kirjoittanut Franck Medialle raportin Ylen suuri tehtävä, jossa hän kuvailee suomalaisen median murrosta ja eritoten Yleisradion roolia siinä. Tapaninen kuvaa tilanteen havainnollisesti: mainostulot hupenevat ja karkaavat maailmalle, lehtien levikit laskevat eikä verkko tuota niin paljon kuin pitäisi. Posti ottaa omansa, arvonlisävero kuristaa ja Yle syö markkinoita.
Raportissa kaikuu kaupallisen median ääni, ja juuri siksi se on tärkeä puheenvuoro. Keskustelu jatkukoon.
Uusimmassa lehdessä
- Kohu arabiankielisistä uutisista kuumensi repivän Yle-rahoituskeskustelun. Uutisankkuri Esraa Ismaeel on seurannut keskustelua ihmeissään.
- Sinuhe Wallinheimo kiinnostui kaupallisen median ahdingosta ja hakeutui Ylen hallintoneuvoston johtoon. Läheiset välit Vesa-Pekka Kangaskorpeen ovat hänelle arka paikka.
- Kulttuurin leikkaukset hukkaavat ammattitaitoa peruuttamattomasti
