Toimittaja Tiia Korhonen ja visuaalinen journalisti Juha Kemppainen ovat ”holdissa” Ylen Kajaanin-toimituksen uutisdeskissä. He odottavat tietoja, jotka ratkaisevat työpäivän suunnan: lähtevätkö he paikallistamaan valtakunnanuutista maanteiden kunnostusrahoista Suomussalmelle noin 150 kilometrin päähän vai tekevätkö jotain muuta.
Keikkaa on valmisteltu eilisestä saakka. Tänään Korhonen on reagointivuorossa. Jos keikka ei toteudukaan, hän jatkaa muiden uutishaastatteluiden tekemistä. Tosin nyt, kun matka on jo suunnitteilla, tuottaja on ehdottanut kaksikolle vara-aihetta samalta suunnalta. Se on Ukkohallan ”master plan” eli kaavoitussuunnitelma Hyrynsalmella, joka sijaitsee Kajaanin ja Suomussalmen välissä.
Korhosen ja Kemppaisen käsityksen mukaan kaavoitussuunnitelma on kuitenkin vielä varsin alkuvaiheessa.
Kello on noin kymmenen tiistaina 10. maaliskuuta. Kevätaurinko paistaa ulkona Lönnrotinkadulla. Yle Kajaanin toimitus sijaitsee sen ja Kauppakadun kulmatalossa, B-rapun toisessa kerroksessa. Myös kaikki muut deskissä tuntuvat olevan lähtökuopissa.
Toimittaja Jarmo Nuotio valmistelee paikallisuutisia radioon tarkoituksenaan mennä pian eteisessä sijaitsevaan juontokoppiin lukemaan ne. Visuaalinen journalisti Timo Sihvonen on puolestaan lähdössä Oulujärven Paltaselän rannalle, jossa veneväylää ruopannut kaivuri on vajonnut jäihin.
Yle Kajaanissa on laskennallisesti seitsemän työntekijää, mutta käytännössä vähemmän. Tänään paikalla on viisi. Toimittaja Hanne Kinnunen on vetäytynyt soittamaan muun muassa kaivurijutun haastatteluja studioon, josta tehtiin ennen paikallisia radiolähetyksiä. Lähiaikoina se puretaan tarpeettomana.
Korhosen ja Kemppaisen työpäivän kulku selviää, kun datajournalisti Pasilassa saa varmistettua, että Suomussalmella tosiaan on Suomen eniten teitä, jotka voivat jatkossa jäädä ilman valtion kunnostusrahaa. Korhonen on jo haastatellut aiheesta Suomussalmen kunnanjohtajaa. Yhdessä Korhonen ja Kemppainen ovat muistelleet ja selvitelleet, mikä olisi aiheeseen sopiva tienpätkä. Molemmat ovat kotoisin Kainuusta.
Jutun idea tuli alun perin Pasilasta, missä datajournalisti on työstänyt Ylelle ”tiekonetta” Väyläviraston avoimesta datasta. Kajaanin toimituksen vastaava tuottaja ja uutistuottajat ovat nykyään Oulussa parinsadan kilometrin päässä. Ennen matkaan lähtöään Korhonen ja Kemppainen kysyvät chatilla sieltä, mitä työnjohto toivoo mihinkin välineeseen keikalta.
”Silloin kun meillä vielä oli Kajaanissa oma päällikkö ja omat tuottajat, tiedonvaihto ja työn jakaminen oli helpompaa. Jos paikalla on ihminen, joka tuntee alueen, on huomattavasti helpompi puhua aiheista kuin että aloitat aasta ihmisen kanssa, joka ei tunne taustaa”, Korhonen sanoo.
”Sitä voi vähän verrata omaan lääkäriin. Jos aina on uusi lääkäri, aina pitää selittää vaivahistoria alusta saakka ennen kuin päästään siihen, mitä kohtaa nyt kolottaa”, Kemppainen sanoo.
Pian Kemppaisen kuvausrinkka on Ylen auton takakontissa, mies itse ratissa ja Korhonen toisella etupenkillä. Auto suuntaa Suomussalmelle kohti Ala-Vuokin kylää ja sen halkaisevaa Kuhmontietä.
Yle kävi loppuvuodesta 2024 ja alkuvuodesta 2025 jättimäiset muutosneuvottelut ja uudisti pian niiden jälkeen Radio Suomen. Tämä juttu sai alkunsa, kun Journalisti halusi selvittää, millaista arki on muutosten jälkeen aluetoimituksissa.
Ylen rahoituksen leikkaamisesta päättäneet poliitikot painottivat, että julkisen palvelun yhtiön pitäisi vaalia etenkin paikallista uutisointia. Silti muutosneuvotteluista seurasi aluetoimituksille irtisanomisia ja työntekijöiden siirtoja toisiin toimituksiin. Radio Suomessa Yle korvasi paikalliset iltapäivälähetykset valtakunnallisella lähetyksellä, joka juonnetaan Tampereelta.
Alueellisten uutisten toimittaminen ja lukeminen jäi aluetoimituksiin. Lisäksi ne saivat uuden tehtävän. Ne tuottavat nyt lyhyitä radiojuttuja, ”lähetysikkunoita”, joiden avulla valtakunnallinen lähetys paikallistuu arkisin kello 13 – 16 neljä kertaa tunnissa.
Jos kaikki sujuisi johdon suunnitelmien mukaan, kaikki 18 aluetoimitusta tuottaisivat 12 lähetysikkunaa päivässä. Isoimmissa aluetoimituksissa, kuten Helsingissä ja Tampereella, on noin kolmekymmentä työntekijää. Kajaani on Ylen pienin maakunnallinen toimitus vajaalla seitsemällä työntekijällään. Silti lähetysikkunoiden tavoitemäärä on sille sama kuin kaikille muillekin.
Ylen ohjelmatyöntekijöiden YOT:n luottamushenkilö Kai Pohjanen edustaa aluetoimitusten työntekijöitä. Hänen mukaansa uusi arki on lähtenyt niissä sujumaan muutosten suuruuteen nähden yllättävän hyvin.
Lähemmässä tarkastelussa toimitusten väliset erot ovat kuitenkin valtavia.
”Toimituksissa, joissa on riittävästi resursseja, menee suhteellisen hyvin. Niissä, joissa on resurssipula, oirehditaan ja on hankaluutta”, Pohjanen sanoo.
Korhonen ja Kemppainen pysähtyvät matkalla Hyrynsalmen S-Marketilla. Sen pihasta Korhonen yrittää soittaa Ala-Vuokin kyläkauppiaalle ja kyläyhdistyksen puheenjohtajalle. Kyläkauppias on Kemppaisen vanha tuttu mutta kieltäytyy haastattelusta. Kyläyhdistyksen puheenjohtaja ei vastaa.
Matkaa on jäljellä vielä noin 70 kilometriä. Kemppainen tekee ajaessaan selkoa ohi vilistävistä maamerkeistä, 900 metrin mutkasta, jota paikalliset kutsuvat nimellä ”Eoroopan pisin mutka” ja kansallispuistosuunnitelmasta. Moni seudun paikoista liittyy talvisodan ratkaisuhetkiin, kuten legendaarinen Raatteentie, jolla suomalaiset torjuivat Neuvostoliiton aikeen halkaista Suomi kahtia. Suomussalmelaislähtöiselle reitit ja maisemat ovat enemmän kuin tuttuja, joten navigaattoria ei tarvitse tuijottaa.
Kuhmontiellä vastaantulijat ovat keskellä tiistaipäivää harvassa. Yleensä tiellä kuitenkin ajaa tukkirekkoja, muuta raskasta liikennettä, kirjastoauto, asukkaita ja mökkiläisiä. Silti Kuhmontie on kolmosluokan tie, jota valtio korjaa, jos rahaa jää. Korhosen ja Kemppaisen tehtävä on hankkia paikallisten kommentit aiheesta.
”On tosi ihanaa päästä keikalle yhdessä, koska teemme nykyään tosi paljon yksin”, Korhonen sanoo.
”Ollaan varmaan viime kesänä oltu edellisen kerran yhdessä keikalla”, Kemppainen sanoo.
Yle Kajaani on yksi niistä aluetoimituksista, joissa ihmisistä on pulaa. Aiemmin toimituksessa työskenteli yhdeksän henkeä. Viime huhtikuussa heistä irtisanottiin yksi, ja kaksi siirrettiin Inariin ja Seinäjoelle. Samoihin aikoihin Juha Kemppainen siirtyi toimitukseen Kokkolasta. Puoliso ja kolme alle kouluikäistä muuttivat perässä kesäkuun alussa.
Oman esihenkilön toimitus menetti jo vuonna 2022. Sen jälkeen päivittäistä työtä on johdettu Oulusta.
Toimittajia on Kajaanissa viisi ja visuaalisia journalisteja kaksi. Se on vähän, kun tehtävä on uutisoida verkkoon, radioon ja televisioon kokonaisen maakunnan tapahtumat. Ja tuottaa lähetysikkunat, joita Yle luonnehtii ”läsnäoloksi kentällä paikallisten päivän puheenaiheiden, ihmisten ja uutisten äärellä”.
Kajaanissa lähetysikkunat ovat vähentäneet läsnäoloa kentällä. Käsiä on vähän ja välimatkat pitkiä, joten moni ikkunoista on tehtävä toimituksesta käsin tai sen lähistöltä. Ja koska ikkunoiden pitää olla tismalleen 3 minuutin 23 sekunnin pituisia, myös editointi sitoo paljon resursseja. Kun iltapäivän radiolähetys vielä juonnettiin Kajaanista, kentältä hankitun materiaalin ajaminen osaksi sitä oli juohevampaa.
Kun muutosneuvottelut oli käyty, Kajaanin toimitus alkoi mittailla, mihin sen rahkeet riittävät. Lopputulema oli, että eivät mitenkään siihen, mitä Ylen Uutisten ja urheilun sekä aluetoiminnan johto odottaa.
Pienessä toimituksessa jokaisen on käytännössä osattava tehdä kaikkea ja kukin tekee joustavasti sitä, mitä kulloinkin tarvitaan.
”Kajaanissa toimittajat esimerkiksi antavat minulle suhteellisen vapaat kädet verkkovideoiden ja tv-juttujen työstämiseen. Tämä tehostaa heidän työaikaansa huomattavan paljon”, Kemppainen sanoo.
Lisäksi Kemppainen tekee itsenäisesti kokonaisia juttupaketteja kaikkiin välineisiin aina kun mahdollista.
Myös Ylen johto on yrittänyt tehdä osansa. Se esimerkiksi poisti toimitukselta viikonloppuvuorot viime kesänä ja iltavuorot lokakuussa, jotta päivävuoroihin riittäisi paremmin väkeä. Loppusyksystä 2025 käyttöön otettiin Kajaanin toimituksen pyynnöstä Kainuun aiheita koskevat omat viikkopalaverit Oulun työnjohdon kanssa, jotta tekeminen olisi suunnitelmallisempaa ja pienet resurssit paremmin käytössä.
Toimituksen työntekijöistä muutokset ovat silti tuntuneet laihalta avulta. Työntekijöistä tuntuu, että Ylen johto ei kuule heidän hätäänsä eikä ehdotuksiaan. Paras apu olisi, jos Kainuussa olisi enemmän tekijöitä. Jos niitä ei saada, toimitus toivoisi Ylen Pohjoisen alueen isompien paikkakuntien toimituksista Oulusta ja Rovaniemeltä enemmän apua juttujen koostamiseen.
Näin Kajaanin resurssi riittäisi paremmin nimenomaan läsnäoloon kentällä, yleisön ja verkostojen parissa.
Kai Pohjasen mukaan Ylen olisi mahdollista palkata lisäkäsiä, sillä muutosneuvottelujen jälkeen eri aluetoimituksista on lähtenyt ihmisiä myös vapaaehtoisesti. Ylen johto kuitenkin hakee muita ratkaisuja. Se ei ole Pohjasen mielestä järkevää.
”Jos sinulla on 50 palan palapeli ja käytössä on 45 palaa, et saa sitä täyteen, vaikka kuinka liikuttelet palasia”, Pohjanen sanoo.
Häntä harmittaa myös Ylen johdon ajatus, että resurssit määrittää seurattavan alueen väkimäärä.
”Eihän semmoisessa ole mitään järkeä, kun ikkunoiden täyttömäärä on sama. Jostain pääkaupunkiseudulta tai Tampereelta on paljon helpompaa löytää juttuaiheita vaikka kahteentoista eri ikkunaan varsinkin, kun resurssit ovat isommat. Kainuun kokoisesta maakunnasta aiheiden löytäminen vaatii enemmän työtä. Ja vaikka löytäisit aiheet, joilla ikkunat pystytään täyttämään, niitä ei olekaan ihmisiä tekemään.”
Kajaanin toimituksen työntekijöitä turhauttaa, etteivät he pysty enää palvelemaan yleisöään niin hyvin kuin haluaisivat. Kun yhtiön johto lupaa paikallista läsnäoloa, jokainen toisen toimituksen tekemä tai toiselta alueelta lainattu lähetysikkuna ja deskissä vietetty työpäivä tuntuu epäonnistumiselta.
Avuttomuuden tunne ja jatkuva venymisen tarve näkyy muun muassa menetettyinä yöunina. Viimeksi kuluneen vuoden aikana moni toimituksesta on ollut työperäisellä sairauslomalla. Työhyvinvointikyselyissä on paljon punaista.
”Kuormitus näkyy. Pidemmän päälle minulla on huoli siitä, miten siellä jaksetaan ja onko yhtiöllä pokkaa katsoa sitä, että jengi ei pysy kasassa”, Pohjanen sanoo.
”Johdon mukaan toimituksen resurssien tarvetta ei tiedetä, kun siellä ei ole vielä koskaan ollut täyttä määrää töissä. Se ei ole hyvä argumentti, vaan nyt pitäisi jo hälytyskellojen soida. Pelottaa, että kajaanilaiset tappavat itsensä työllä.”
Kemppaisen ja Korhosen matkan tapahtumiin kuuluu myös auton edestä juokseva hirvi, jonka lajitoveri jää lähtöpenkkaan odottamaan. Kemppainen ehtii jarruttaa hallitusti. Sekä hän että Korhonen tietävät, mitä hirvikolarien ehkäisylle on alueella viime vuosina tehty ja mitä ei.
Taas olisi hirvijutun paikka.
”Mutta ei ole ehditty tekemään. Se on sellaista tämän päivän arkea, että uutisia olisi mutta ei ehdi tekemään”, Kemppainen sanoo.
”Kun ei ole sitä särkymävaraa [joustonvaraa], vaan tämä on jokapäiväistä tasapainottelua sen kanssa, mihin lähtee, kannattaako, ja jos pääsen esimerkiksi yksin keikalle, koska ehdin tehdä jutun valmiiksi.”
Pitkää penkomista vaativat jutunaiheet tahtovat siirtyä ja siirtyä nopeampien tieltä kuin lumi auran edellä.
Toimituksen tämän päivän miehitys, viisi ihmistä, vastaa ”päivän keskiarvoa”. Sitä työntekijät ovat laskeneet viime huhtikuusta saakka. Seitsenhenkisestä tiimistä kaikki eivät tee täyttä työaikaa, minkä vuoksi sen maksimivahvuus on käytännössä jotain kuuden ja seitsemän väliltä. Vähimmillään työntekijöitä on ollut töissä yksi. Viime elokuussa toimitusta piti pystyssä parin viikon ajan kolme työntekijää.
Toimitusta ei voi juuri jättää tyhjilleen seitsemän kertaa päivässä toistuvien paikallisten radiouutisten takia. Periaatteessa uutiset voi myös nauhoittaa, mutta silloinkin ne pitää tehdä. Nauhoituksen ympärillä pitää olla seuranta – jos jotain suurta yllättävää alkaa tapahtua, uutisissa ei voi puhua aivan muusta.
”Ja Oulusta on tullut kyllä sellaista apua, että kun meitä on ollut vähän, sieltä on kerrottu uutiset. Mutta sinnekin pitää tuottaa materiaalia, se ei tule valmiina mistään”, Korhonen sanoo.
Jos toimituksessa on töissä vain kaksi ja päivään sattuu akuutti uutistilanne, keikalle lähtee vain yksi – oli uutinen miten iso tahansa.
Näin kävi esimerkiksi viime toukokuussa, kun Kajaanin Kaukaveden uimahallilla menivät kemikaalit sekaisin ja uimahalli jouduttiin evakuoimaan. Töissä olivat toimittaja Heikki Rönty ja visuaalinen journalisti Timo Sihvonen.
”Kun pelastuslaitoksen tiedote tuli, Heikki rupesi soittelemaan asiasta tietoja ja valmisteli radiouutisia siinä samalla. Minä lähdin Kaukavedelle, otin ensimmäiset kuvat ja kävin pelastuslaitoksen johtoautolla kysymässä, antaisivatko he haastattelua”, Sihvonen sanoo.
Normaalissa tilanteessa paikalle lähtisivät toimittaja ja visuaalinen journalisti työparina. He lähettäisivät haastatteluja ja kuvaa deskiin, joka käsittelisi ja julkaisisi niistä yleisölle uutisia. Tilanne seurattaisiin paikan päällä loppuun saakka.
Nyt se ei ollut mahdollista. Sihvosen piti alkaa itse koostaa materiaalia verkkoon ja televisioon. Samaan aikaan hän ei voinut tuottaa sitä lisää.
”Tällaisissa tilanteissa pitää priorisoida nopeutta. Ei pelkästään uutiskilvan takia vaan sen takia, että meidän tehtävämme on informoida tämän alueen väestöä siitä, mitä tapahtuu.”
Noin puoli kahdelta Kemppainen ja Korhonen kaartavat Ala-Vuokissa Mäkeläisen kyläkaupan pihaan. Pian siihen ajaa autollaan myös mies, mutta hän ei halua antaa haastattelua. Sisällä seuraavaa tilaisuutta odotellessa Kemppainen jututtaa kauppias Saku Mäkeläistä kylän, kyläläisten ja kaupan kuulumisista. Samalla juodaan kahvit. Se on paikallinen tapa.
Sitten sisään astuu Pirjo Heikkinen, ja Korhonen ja Kemppainen ovat viivana leipälaatikoilla jututtamassa häntä. Eläkkeellä oleva Heikkinen on paluumuuttaja, asuu naapurissa ja on juuri tullut hiihtolenkiltä. Kasvot punoittavat, koska on niin vaikea hiihtää hiljaista vauhtia. Rupattelun jälkeen yleläiset esittävät asiansa: haastattelu pitäisi saada.
Hetken kuluttua Heikkinen ja Korhonen seisovat mikrofoneilla varustettuina Kuhmontien laidalla, ja Kemppainen kuvaa – liikkuvan kuvan kännykällä ja stillit ”järkkärillä”.
Heikkisen naapurissa asuu kyläyhdistyksen puheenjohtaja Kirsi Sahrman-Hauhia. Korhonen on viimein tavoittanut hänet puhelimella, ja haastattelu sopii. Sekin tehdään ulkona. Pian pihalla ovat myös talon isäntä ja Myyti-koira, joka saa kunnian elävöittää kuvituskuvaa.
Kun haastattelut ovat purkissa, Kemppainen saattelee dronen ilmaan. Vielä ennen lähtöä hän kyselee talon isännältä, tietäisikö tämä majavanmetsästystä koskevaan juttuun haastateltavaa.
Tämä lupaa palata asiaan.
Paluumatkalla Kemppaisen puhelin siirtää materiaalia toimitusjärjestelmään paikallisten verkkoyhteyksien ehdoilla. Korhonen neuvottelee Oulun aluetoimituksen iltavuoron kanssa seuraavan päivän verkkojutun valmistelemisesta materiaalien pohjalta.
Ylen Pohjoisen alueen päällikön Riikka Heikkilän mukaan Kajaani ja Oulu ovat yhtä ja samaa toimitusta: sisältöjä tehdään yhdessä, ja myös työnjohto on yhteinen.
Kajaanilaisten mielestä toteamus on hallinnollisesti faktaa mutta maakunnallisessa tasapuolisuudessa ei. Oulu on Pohjois-Pohjanmaata ja Kajaani Kainuuta.
”Jos Kajaani olisi sadantuhannen asukkaan kaupunki, kyllähän sillä uutispöydän kattaisi. Mutta kun Kainuun luonne on, että korpien kätköstä paljastuu kaikenlaista, esimerkiksi ihmiskauppa- ja salametsästysrikoksia, raakkuja unohtamatta. Täällä on kaikkea tällaista, mikä ei kävele kadulla vastaan”, Kemppainen sanoo.
Joskus Oulun tekemät jutut palvelevat hyvin molempia maakuntia, kuten tuore radioikkuna pohjoisesta datakäytävästä, Korhonen sanoo.
”Mutta kyllä meidän oma duunimme on hoitaa tämän maakunnan merkittävimmät asiat.”
”Kyllä paikallistuntemus on aluetoimituksessa tärkeä. Eilen kun ruvettiin näitä teitä haravoimaan, muistikuvat niistä olivat tärkeässä roolissa. Eihän sitä omien korvien välistä löytyvää dataa voi mistään muualta kaivaa. Ja jos lyö ihan mustiin, aina voi soittaa äitille. Sieltä tulee jokaisesta suomussalmelaisesta faktaa”, Kemppainen sanoo.
Kajaanin rajalliset resurssit näkyvät myös Oulun toimituksen arjessa. Oulussa työskentelevä toimittaja Hanna Holopainen sanoo, että toimitus tekee Kainuuseen säännöllisesti lähetysikkunoita ja muita sisältöjä. Hän toimii Oulussa myös Ylen ohjelmatyöntekijöiden paikallisena tukihenkilönä.
”Lisäksi Oulun uutisjuontaja on juontanut Kainuun uutiset, jos siellä on ollut äkillisiä poissaoloja”, Holopainen sanoo.
Holopainen itse ei ole kokenut sitä kuormittavaksi mutta sanoo, ettei voi kommentoida koko Oulun toimituksen puolesta. Selvää on, että radiouudistus on muuttanut työntekoa myös Oulussa.
”Radiosisältöön on pitänyt panostaa eri tavalla nyt, kun lähetysikkunat tehdään määrämittaan, ja ainakin aluksi se on vienyt enemmän aikaa. Mutta nyt kun tätä on jatkunut neljä kuukautta, rutiini alkaa tulla”, Holopainen sanoo.
”Uudistuksia tehtiin ja väkeä jouduttiin irtisanomaan sen takia, että parlamentaarinen työryhmä antoi meille yhtiönä tietyt mahdollisuudet. Sieltähän se kaikki lähtee.”
Oulun toimituksen vahvuus on reilu parikymmentä henkeä. Muutosneuvotteluissa sieltä irtisanottiin yksi ihminen eli sama määrä kuin Kajaanista.
Ylen Pohjoisen alueen päällikön Riikka Heikkilän näkemykset työarjesta Kajaanissa poikkeavat selvästi työntekijöiden kokemuksista. Heikkilän mielestä työarki Kajaanissa sujuu nyt jo paremmin ”muutosvuoden” jälkeen. Toisaalta vähentyneet resurssit pakottavat priorisoimaan tekemistä ja tekemään aiempaa vähemmän. Alusta asti on ollut selvää, että tiimien yhteistyötä on lisättävä, Heikkilä sanoo.
”Sisältöjä tehdäänkin Oulun deskialueen eli Oulun ja Kajaanin toimituksen ja kaikkien Pohjoisen tiimien yhteistyönä. Silloin resurssit ovat aika lailla riittävät.”
Miten Kajaanin työntekijät mielestäsi voivat?
”Isoilla muutosneuvotteluilla on aina vaikutusta ihmisten hyvinvointiin, mutta henkilöstötutkimuksissa näkyy, että myös Pohjoisen tiimeissä asiat ovat menossa nyt parempaan suuntaan”, Heikkilä sanoo.
Hänen mukaansa Kajaanissa on jo tehty paljon toimenpiteitä henkilöstön kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta.
”Työntekijät ovat keskeisessä roolissa työpaikan kehittämisessä. He tuovat arvokasta kokemusta ja ehdotuksia töiden sujuvuuden ja jaksamisen parantamiseksi. Tärkein tavoite on toimivan arjen rakentaminen yhdessä.”
Heikkilä vastasi Journalistin kysymyksiin sähköpostilla.
Paluumatkalla Kemppainen ja Korhonen pysähtyvät suomussalmelaiselle Meijjän Grillille syömään. Korhonen ottaa kanahampurilaisen ja pillimehun, Kemppainen vain kahvin ja myyjän kannustamana makkaran.
”Ei ruokakoomaa keikoilla”, Kemppainen sanoo.
Syödessään Kemppainen ja Korhonen juttelevat myyjän kanssa muun muassa moottorikelkkailun hinnasta, metsästysseuran kuulumisista, nuorten kouluttautumismahdollisuuksista ja yritysten pärjäämisestä paikkakunnalla. Kello lähenee viittä. Ennen matkan jatkumista Kemppainen viestittää kotiin: iskä myöhästyy.
Matkalla pysähdytään Paltamon Kontiomäellä tankkaamaan. Takaisin toimituksessa ollaan kuuden ja seitsemän välillä. Siellä on hiljaista ja pimeää.
Ennen kotiin lähtöä kaksikko miettii vielä hetken keikkaansa, joka yhdisti tiet, kyläkauppiaat ja paluumuuttajat. Myös Kemppainen on 30 vuoden poissaolon jälkeen paluumuuttaja. Korhonen taas on asunut ja työskennellyt lähes koko ikänsä Kainuussa. Ala-Vuokin kyläkauppa on hänellekin tuttu mökkireissuilta Kuhmon Iivantiiraan.
Materiaalien työstäminen jatkuu huomenna. Syntyä pitää ainakin verkkojuttu, verkkovideo, neljä radioikkunaa ja tv-juttu alueuutisiin. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, todennäköisesti myös jutut valtakunnallisiin tv- ja radiouutisiin.
”Materiaalissa kuuluu tavallisten ihmisten ääni”, Korhonen sanoo.
”Saamme palvella maakunnan ihmisiä. Tuoda verorahoille vastinetta ja tunnetta, että he ovat yhtä tärkeitä kuin muut”, Kemppainen sanoo.
Juttuun on haastateltu useita Kajaanin aluetoimituksen jäseniä.
”Saamme ihmiset paikalle uutistilanteissa”, lupaa Ylen aluepomo
Toimitukset ovat erilaisissa tilanteissa ja tunnelmat vaihtelevat sen mukaan. Henkilöstökyselyt osoittavat, että tunnelma on menossa parempaan suuntaan.
Näin kuvaa Ylen aluetoimitusten tunnelmia yhtiön paikallistoiminnan vt. päätoimittaja Minna Salomäenpää. Sitä hän ei halua kommentoida, millaisia poikkeuksia parempaan suuntaan menemisessä kenties on.
Takana ovat Ylen jättimäiset muutosneuvottelut ja niitä seurannut Radio Suomen uudistus.
Salomäenpään mukaan Yle määritteli aluetoimitusten resurssit muutosneuvotteluissa ”suhteessa tehtäviin ja riittävän maakunnallisen vahvuuden varmistamiseksi”. Kun työntekijät vähenivät, tehoja on pitänyt hakea toimitusten yhteistyöstä. Siksi Yle ei enää laske työntekijöitä ensisijaisesti per toimitus vaan per deskialue.
Maakunnallisia aluetoimituksia on 18, toimipisteitä eri paikkakunnilla 27 ja deskialueita kymmenen. Esimerkiksi Kajaanin ja Oulun toimitukset ovat yhtä deskialuetta.
”Olemme pyrkineet varmistamaan, että deskialueet ovat vahvuudeltaan lähellä toisiaan”, Salomäenpää sanoo.
Toisaalta kokonaisuudessa on hänen mielestään huomioitava maakuntien erilaisuus.
”Maakunnat ovat tosi erilaisia väkiluvultaan, kuntamääriltään, välimatkoiltaan ja sen suhteen, kuinka paljon niissä tapahtuu asioita.”
Jaettiinko aluetoimitusten resurssit siis alueen väkimäärän ja kuntien määrän mukaan?
”Ei se ole ainoa asia siinä, mutta ne pitää huomioida kokonaisuudessa. Meidän pitää pyrkiä varmistamaan, että saamme suhteessa kokonaisuuteen tehtyä ne tehtävät, jotka meidän pitää paikallistoimituksissa tehdä.”
Eli mitkä tehtävät?
”Uutistoiminta, se että koko Suomi näkyy ja kuuluu uutissisällöissä verkossa, televisiossa ja radiossa.”
Radio Suomen uudistuksessa Yle korvasi aiemmat alueelliset iltapäivälähetykset yhteisellä valtakunnallisella lähetyksellä. Aluetoimitukset saivat tehtäväkseen uudenlaiset, määrämittaiset lähetysikkunat, jonka avulla valtakunnallinen lähetys paikallistuu iltapäivisin kello 13–16 neljä kertaa tunnissa. Lähetysikkunoiden tavoitemäärä on kaksitoista per päivä riippumatta aluetoimituksen koosta. Toimitusten koko vaihtelee Helsingin ja Tampereen noin kolmestakymmenestä Kajaanin alle seitsemään.
Salomäenpään mukaan tämä ei ole ongelma, koska deskialueita katsoen tekijöitä on riittävästi.
Yle lupaa, että Radio Suomen iltapäivän puhesisällöstä seitsemänkymmentä prosenttia on maakunnallista. Oulun toimitus on Pohjois-Pohjanmaalla ja Kajaanin toimitus Kainuussa eli ne ovat eri maakunnissa.
Miten lupaus paikallisuudesta tulee täytettyä, jos sisältöä katsotaan maakuntien yhteisen deskialueen näkökulmasta?
”Näkemykseni on, että onnistumme siinä kyllä aika hyvin. Pystymme tekemään laadukasta uutistyötä ja saamaan ihmiset paikalle uutistilanteissa.”
Millaista seurantaa näkemyksesi taustalla on?
”Seuraamme sisältöjä laadullisesti ja määrällisesti monin eri mittarein arjessa. Lähetysikkunoita on nyt tehty neljä kuukautta, ja uudessa organisaatiossa työskentelyä tulee pian vuosi täyteen. Tämän jälkeen teemme laajemman tarkastelun, miten kokonaisuus toimii.”
Uusimmassa lehdessä
- Ylen Kajaanin kutistunut toimitus seuraa koko Kainuuta. Seurasimme päivän, miten väki riittää deskiin, Oulujärven jäälle ja Suomussalmelle pitkän ajomatkan päähän.
- Ministeriö lupaa suitsia työttömyyskorvausten selvitysbyrokratiaa
- Milloin verkossa roihuava rasismi kelpaa juttuaiheeksi?
- Kulturtidskrifter slåss om krympande anslag – Astra har näsan över vattenytan