Yleisö tunnistaa liioittelevat raivo-otsikot ja osaa ironisoida niitä, arvelee aihetta tutkinut toimittaja

Journalisti kirjoitti numerossa 7/2025 Iltalehden tavasta käyttää raivo repesi -sanaparia otsikoinnissaan. Toimittaja Janne Flinkkilän selvitys paljasti, että Iltalehti on käyttänyt ilmaisua jo yli 70 otsikossaan – ja kuluvan vuoden syyskuussa jopa useita kertoja viikossa. 

MTV:n toimittaja Valtteri Kykkänen teki vuonna 2018 gradun ”Aukaisisin sillai kiroillen”, jossa yleisö arvioi suomalaista klikkiotsikointia. Itsekin työssään verkko-otsikkoja pähkäilevä Kykkänen ymmärtää, miksi ”raivo repesi” on niin houkutteleva sanapari. 

”Se on lyhyt ja ytimekäs, mahtuu hyvin otsikkoon. Kaksi r-kirjainta ja alkusointu tekevät siitä foneettisesti tehokkaan”, Kykkänen sanoo. 

Klikkaamaan houkuttelee ennen kaikkea sanaparin vahva tunneilmaisu. Sen hyödyntämisessä on Kykkäsen mukaan myös riskinsä. 

”Raivo on jopa niin voimakas sana, että sitä on vaikea ylittää. Mikä seuraava askel voisi olla? Silmitön raivo? Eläimellinen raivo? Mitä sanoja sitten käytetään, kun oikeasti raivo repeää?” 

Gradussaan Kykkänen mainitsee, että klikkiotsikoissa jätetään usein jotain kertomatta. Vaikka ”raivo repesi” -otsikot eivät ole puhdasoppisia mysteeriotsikkoja, niissäkään ei usein kerrota, kuka raivoaa. 

Kykkänen muistelee vuosien takaisia ”kansa raivostui” -otsikkoja, jotka muuttuivat lopulta vitsiksi. ”Raivo repesi”-otsikot avaavat hänestä enemmän mahdollisuuksia. 

”Kyseessä voi olla yhden ihmisen, pienen porukan tai laajan joukon raivo. Toisaalta kun otsikoissa rinnastettiin, että jotain on tapahtunut ja siitä on raivostuttu, en aina ollut varma, kumpi siinä on pääpointti.” 

Liioittelu on Kykkäsen mukaan klikkiotsikoille tyypillinen kielellinen tehokeino. Sitä näkyy Journalistin jutussa esiin nostetuissa esimerkeissä. 

”En puhuisi varsinaisista pettymysotsikoista, mutta eiväthän ne uutisoidut reaktiot aina kovin raivokkaita olleet. Luvattiin lukijalle jotain, mitä ei ihan pystytä lunastamaan.” 

Jo seitsemän vuotta sitten Kykkänen havaitsi tutkielmassaan, että lukijat ovat oppineet tunnistamaan liioittelevat otsikot ja ironisoimaan niitä. Haastatteluissa nousi esiin muun muassa termi ”puolitylsän tilanteen klikkiotsikko”, joilla voi viihdyttää itseään vaikkapa bussimatkoilla. Osa lukijoista lähestyi otsikkoja ikään kuin arvoituksina. 

Jos iltapäivälehtien otsikoinnista on tullut leikkiä, jossa molemmat osapuolet tunnistavat toistensa metkut, mitä se merkitsee median uskottavuudelle? 

”Luulisin, että pelin henki on tullut kaikille selväksi”, Kykkänen sanoo.  

”Graduni aikaan ennakoin, että tästä otsikointityylistä tulee vakiintunut tapa käyttää kieltä. Niinhän käy monelle muullekin puhetavalle.” 

Voi siis olla, ettei rutinoitunut iltapäivälehtien lukija ota ”raivo repesi” -otsikoita kirjaimellisesti. Mutta eikö yhden AB-testeissä jylläävän sanaparin orjallinen toistaminen ole aika laiskaa? Löytyisikö sille jokin korvaaja?  

Kykkänen pohtii hetken. 

”Mietin tällaista kuin ’kiukku kuohahti’. Se ei ole yhtä dramaattinen, mutta mikäpäs sitä estää kokeilemasta. Kehottaisin meitä kaikkia toimittajia etsimään rohkeasti uusia ilmaisuja ja käyttämään hienon kielemme mahdollisuuksia.”