Aamulehti julkaisi keskiviikkona 18. kesäkuuta journalismin tutkija Maria Lassila-Merisalon selvityksen tulokset lehden entisen toimittajan Matti Kuuselan juttujen sisällöstä ja sepitteellisyydestä. Selvityksen tiivistelmän voi lukea Aamulehden sivuilta.
Aamulehti palkkasi Lassila-Merisalon selvityshenkilöksi sen jälkeen, kun Kuusela kertoi maaliskuussa julkaistussa elämäkerrassaan keksineensä asioita joihinkin artikkeleihinsa. Journalisti haastatteli Kuuselaa 25. maaliskuuta.
Sanoma Media Finlandin tiedotteen mukaan yli 600 tarkastellusta jutusta noin viisi prosenttia sisälsi journalismieettisiä ongelmia.
Näihin lukeutuvat esimerkiksi sepite, jota lukijan ei ole mahdollista tunnistaa, puuttuvat lähdemerkinnät tai toimittajien omien ajatusten esittäminen tunnistettavien henkilöiden ajatuksina.
Kuuselaa ja Aamulehteä kritisoitiin kevään julkisessa keskustelussa erityisesti asioiden keksimisestä. Aamulehden haastattelussa Lassila-Merisalo kertoo, että hän löysi sepitettä noin 30 jutusta. Jutuista kymmenkunta oli raportin mukaan sellaisia, joista lukija ei voi kohtuudella tunnistaa keksittyjä kohtia.
Näihin kuuluu esimerkiksi kohta, jossa Kuusela kertoo kohdanneensa metsässä jättimäisen uroskarhun ja ottaneensa kuvan ”naavatuppurasta, jollaisesta on tehty Tiitiäisen, metsäläisen, tukka”. Kyseinen metsä oli nimetty Tiitiäinen-hahmon luoneen runoilija Kirsi Kunnaksen mukaan.
Lassila-Merisalon mukaan Kuusela totesi selvitystä varten tehdyssä haastattelussa, ettei hän ”tietenkään mitään karhua nähnyt”.
Lassila-Merisalo kertoi Suomen Lehdistön haastattelussa pyrkineensä juttuja lukiessaan ”kiinnittämään huomiota esimerkiksi lähdemerkintöihin ja vihjeisiin, joilla Kuusela antaa ymmärtää siirtyvänsä kuvitellun maailmaan” sekä pohtimaan, milloin nämä vihjeet ovat riittävän selviä.
Kirjan julkaisun jälkeen Aamulehti poisti Kuuselan jutut verkosta. Lehti palauttaa jutut verkkoon saatetietojen kanssa juhannusviikon aikana.
Aamulehden päätoimittaja Sanna Keskinen pitää nyt valmistunutta selvitystä ”ehdottoman tarpeellisena ja hyödyllisenä muistutuksena alalle”.
”Vähintään Aamulehdessä me otamme onkeemme ja kiinnitämme näihin entistä enemmän huomiota. Eikä olisi varmaan pahitteeksi, jos selvitys silmäiltäisiin kaikissa toimituksissa läpi.”
Keskinen nostaa esiin työntekijöiden keskinäisen tasa-arvon työpaikalla. Kenenkään ei pitäisi hänen mukaansa nousta erityisasemaan, kaikkia pitää kohdella samoilla periaatteilla ja kaikilta pitää vaatia samantyyppisiä asioita.
”Sankaritoimittajuus ja bränditoimittajuus voivat olla aika vaarallisia. Tietenkin asiat voivat olla kunnossa, jos niistä huolehditaan, mutta siinä voi olla polku, joka on riskialtis”, Keskinen sanoo.
Aamulehdessä on keskusteltu Keskisen mukaan viime aikoina esimerkiksi verkko-otsikoista. Myöskään niiden liian rohkea värittäminen ei ole Keskisen mielestä journalistisesti suotavaa, vaikka siihen on kiusaus lukijoiden houkuttelemiseksi.
Selvityksen tuloksista Keskinen nostaa esiin Kuuselan jutut, joissa on haastateltu kuolleita henkilöitä, esimerkiksi laitettu elokuvaohjaaja Ingmar Bergman kommentoimaan metoo-ilmiötä.
”On jossain määrin arveluttavaa, että ihminen laittaa omia ajatuksiaan tunnistettavien ihmisten suuhun – olkoonkin, että he ovat kuolleita.”
Lisäksi aineistossa oli Keskisen mukaan yksi henkilöhaastattelun näköinen juttu, johon Kuusela ei itse haastatellut henkilöä, vaan käänsi sitaatit muista lähteistä niitä nimeämättä.
”Aika paljon oli myös historiallisista henkilöistä kertovia juttuja, joissa ei ollut minkäänlaisia lähdemerkintöjä, vaikka kirjallisia lähteitä oli varmaankin käytetty.”
Keskisen mukaan Aamulehti teetti tapauksesta myös oman sisäisen selvityksensä, jossa toimituspäällikkö Kimmo Koski haastatteli noin neljääkymmentä ihmistä. Selvitys keskittyi toimituskulttuuriin ja Kuuselan poikkeuksellisen aseman syntymiseen. Kosken selvityksen mukaan Kuuselan tekstien ”minkäänlainen arvostelu” koettiin hyvin vaikeaksi eivätkä editorit olleet uskaltaneet kysenalaistaa hänen juttujaan.
Keskisen mukaan Aamulehti jatkaa tapauksen käsittelyä elokuussa. Silloin toimitus järjestää jokavuotisen kaksipäiväisen tapahtuman, jossa se keskustelee journalismista.
Keskisen mukaan Kuusela ei ole enää tarjonnut juttuja Aamulehteen, eikä niitä ole myöskään kysytty. Hän arvioi, että niitä tuskin ostettaisiin enää.
”Ehkä Matti Kuuselan aika Aamulehdessä on ohi. Hän on ollut oman aikansa tuotos ja tehnyt paljon arvokasta Aamulehdelle.”
Matti Kuusela kertoo olevansa tyytyväinen ja iloisesti yllättynyt tutkija Maria Lassila-Merisalon selvityksestä.
”Hän on tehnyt sen perinpohjaisesti ja vivahteita ymmärtäen”, Kuusela sanoo.
Kuuselan mukaan väite siitä, että Jussi Tuulensuu olisi ensimmäinen hänen työtään kyseenalaistanut päätoimittaja ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Hän kertoo, että esimerkiksi Matti Apunen olisi haukkunut hänet aikoinaan Afghanistanin-reportaasimatkaltaan julkaisemansa artikkelin jälkeen ja antoi hänen työhönsä ohjeita ja määräyksiä.
Lassila-Merisalo sanoo Aamulehden haastattelussa, että Kuuselaan liittyvät ongelmat ovat osa lehden aiempaa toimintakulttuuria. Kuusela suhtautuu väitteeseen osin myönteisesti, osin kielteisesti.
”Tuollaistahan asiaa ei huomaa itse, kun kuvittelee tekevänsä työtään niin hyvin kuin pystyy. En syyttäisi ketään muuta omituisesta tavastani kirjoittaa. Se on ihan sisäsyntyistä.”
Matti Kuusela luonnehtii suomalaista toimittajakuntaa ”yllättävän kaunaiseksi ja vahingoniloiseksi”.
”Hämmästyttävää on, miten kollegat eivät enää tervehdi. Se on tuntunut pahimmalta tässä. He pelkäävät, että joku näkee, jos he hymyilevät Matti Kuuselalle.”
Kuusela kritisoi myös Journalistiliittoa ja sanoo, ettei ole saanut ammattiliitolta tukea tilanteeseensa. Hän kertoo pohtineensa liiton jäsenyydestä eroamista.
Nyt Kuusela työstää näytelmää Pentti Linkolasta Valkeakosken kaupunginteatteriin. Lisäksi hän kertoo suunnittelevansa toista näytelmää: farssia, joka sijoittuu Aamulehteä muistuttavaa toimitukseen. Teatterit ovat hänen mukaansa ilmaisseet jo kiinnostusta näytelmää kohtaan.
Kuusela kertoo, ettei näytelmässä sivuta hänen tapaustaan.
”En viitsi. Olen ollut siellä yli neljäkymmentä vuotta, minulla on aineistoa ilmankin.”
Uusimmassa lehdessä
- Kohu arabiankielisistä uutisista kuumensi repivän Yle-rahoituskeskustelun. Uutisankkuri Esraa Ismaeel on seurannut keskustelua ihmeissään.
- Sinuhe Wallinheimo kiinnostui kaupallisen median ahdingosta ja hakeutui Ylen hallintoneuvoston johtoon. Läheiset välit Vesa-Pekka Kangaskorpeen ovat hänelle arka paikka.
- Kulttuurin leikkaukset hukkaavat ammattitaitoa peruuttamattomasti
