”Sotien jälkeisenä aikana on syntynyt uusi ammattikunta, tiedotusmiehet, hoitamaan erilaisten laitosten, liikeyritysten ja järjestöjen tiedotustehtäviä.”
Näin kirjoitti Sanomalehtimiehessä 1/1961 Urho Ranta, joka oli juuri päättänyt 11-vuotisen uransa tiedotussihteerinä.
Tiedotusmiesten – nykyisten viestijöiden – ja toimittajien suhde ei ole 60 vuodessa juuri muuttunut. Luottamus on tärkeää, ja molempien osapuolten on syytä vaalia sitä. Tiedotusmiehen pitää olla toimissaan rehellinen, Ranta painottaa. Vain siten hänestä on hyötyä toimittajille. Jos tiedotusmies kaunistelee tai valehtelee, on hän pahainen propagandisti.
Tiedotusmiehen ei pidä spämmätä. Ranta kritisoi yrityksiä, jotka ovat perustaneet suuren tiedotusosaston, joka ”runsaan henkilökuntansa voimalla palvelee sanomalehtiä lähettämällä katkeamattomana virtana ’uutisia’, jotka eivät läheskään aina ole mitään uutisia”.
Myös alanvaihto journalismista viestintään on vanha tapa.
”Monet aktiiviset lehtimiehet ovatkin ryhtyneet tiedotusmiehiksi, useat ehkä säännöllisen työajan ja paremman palkan houkuttelemina.”
Uusimmassa lehdessä
- Kohu arabiankielisistä uutisista kuumensi repivän Yle-rahoituskeskustelun. Uutisankkuri Esraa Ismaeel on seurannut keskustelua ihmeissään.
- Sinuhe Wallinheimo kiinnostui kaupallisen median ahdingosta ja hakeutui Ylen hallintoneuvoston johtoon. Läheiset välit Vesa-Pekka Kangaskorpeen ovat hänelle arka paikka.
- Kulttuurin leikkaukset hukkaavat ammattitaitoa peruuttamattomasti
