Aina valmiina vesille

Äänisuunnittelija Mikael Andersénin eteisen kaapissa odottaa aina punainen putkikassi lähtövalmiudessa. Kassissa on meripelastajan perustarvikkeet: vesipullo, jotakin syötävää, vedenkestävät vaatteet – ja siltä varalta, että ne pettävät – pyyhe ja vaihtokerrasto.

Yleensä Rajavartiolaitos tosin hälyttää vapaaehtoiset pelastajat tositoimiin vain, kun he ovat jo valmiiksi meripelastusyhdistyksen asemalla tai partioivat vesillä. Silloin vapaaehtoisillakin voi olla tekemistä jonoksi asti.

”Jos on lähdössä merelle päiväksi, ei kannata sopia mitään tärkeää illaksi”, Andersén sanoo.

Parhaiten hänen mieleensä on jäänyt muutaman vuoden takainen pelastusoperaatio. Andersénin ohjaama alus oli turvaamassa surffareiden matkaa Helsingistä Tallinnaan, mutta retki jouduttiin keskeyttämään tuulen takia. Paluumatkalla pelastajat saivat uuden tehtävän keskeltä Suomenlahtea: purjeveneestä oli pettänyt peräsin, ja veneen puomi oli osunut voimalla yhtä purjehtijaa päähän.

Aallot olivat kolmemetrisiä, eikä Andersén pystynyt ohjaamaan pelastusalusta turvallisesti purjeveneen kylkeen. Rajavartiolaitos pyysi ohikulkenutta Tallinnan-laivaa suojaamaan pelastajia tuulelta, mutta laivan perä osuikin purjeveneeseen.

”Lisävahinkoja ei kuitenkaan tullut ja lopulta loukkaantunut saatiin nostettua Rajavartiolaitoksen helikopteriin.”

Aina ei käy yhtä hyvin. Andersén on ollut mukana myös tehtävissä, joissa pelastettava on menehtynyt.

”Sellaiset tilanteet pysäyttävät joka kerta. Onneksi meillä on hyvä ryhmähenki, ja kaikki tehtävät selvitetään aina heti, oli kyseessä perushinaus tai vakavampi operaatio. Tarvittaessa saamme myös psykologin apua tehtävien purkuun.”

Andersén on ollut meripelastaja 11 vuotta. Vaikka harrastus on ajoittain työläs ja henkisestikin raskas, se on palkitseva.

”Kun lähtee merelle, unohtaa kaikki työt ja huolet.”

Talvisaikaan merille ei valitettavasti pääse, vaikka tämän vuoden helmikuussa se olisi tullut tarpeeseen: yt-neuvotteluiden päätteeksi Andersén irtisanottiin Ylestä.

Meripelastajien tiivis yhteisö oli kuitenkin tukena silloinkin.

”Olen saanut meripelastajakavereilta jopa apua uuden työn etsimisessä.”

Andersén toivoo uudenkin työn löytyvän äänitekniikan parista, vaikka hänellä on takataskussa kotimaanliikenteen laivurin pätevyys.

”Merityöt ovat sesonkipainotteisia, eikä niillä yleensä elä. Olen harkinnut hakeutumista Raja- ja merivartiokouluun, mutta luulen, että saan meripelastuksesta enemmän irti harrastuksena kuin ammattina.”