Yhteinen palo radalle

Ella-koira tärisee malttamattomana, kun se odottaa merkkiä pinkaista vauhtiin. Kun lupa tulee, kolmatta metriä korkea A-este on hetkessä kivuttu.

”Jee, super! Hyvä Ella!” kannustaa koiran rinnalla juokseva Anu Kylvén.

Tällä esteellä tuli viime kisoissa moka: Ella loikkasi liian ylhäältä kohti seuraavaa estettä. Se jäi ”koirakon” toiselta osapuolelta, Kylvéniltä, huomaamatta.

Ja parempi niin, hän tuumaa. Virheen takia oma into saattaa lopahtaa kesken suorituksen. Koira ei virheistä masennu, ellei omistaja tee asiasta numeroa.

”Ella saa aina kehut, meni miten tahansa”, Kylvén vakuuttaa.

Kylvén ja Ella ovat treenanneet agilityä vuodesta 2010. Alkeiskurssilla Kylvén huomasi koiransa nauttivan lajista – ja olevan siinä todella hyvä.

Omistajan kilpailuvietti heräsi, hänen omaksikin yllätyksekseen.

”Lajiin tuli into, kun huomasin, että voisimme menestyä”, Kylvén sanoo.

Nyt he kisaavat keskikokoisten koirien sarjan korkeimmassa luokassa eli ”kolmosissa”. Piirimestaruuskisoista Kylvén on saanut henkilökohtaisen kullan ja hopean. Joukkuekisassa tuli toissakesänä SM-kultaa.

Kisaamisen ohella Kylvén nauttii agilityssä siitä, kun koiran kanssa löytää yhteisen flow-tilan, ”oman kuplan”.

Ella-koiraa motivoivat herkut: naudanmaha, broilerin sydämet ja leipäjuusto. Joskus sitä on kova työ maanitella lopettamaan treenit.

Agilityharrastus on tuonut vapaana toimittajana työskentelevälle Kylvénille myös töitä. Hän tekee yhdessä graafikko Kaisa Eskolan kanssa Putkeen!-lehteä Agilityliitolle. Lisäksi Kylvén tekee aika ajoin koiraurheilusta juttuja muihinkin lehtiin.

Aina koiraurheilua ei tosin mielletä urheiluksi. Eräs lehti esimerkiksi kieltäytyi ostamasta juttua agilityn SM-kisoista, mutta julkaisi myöhemmin jutun ”höpsöttelystä temppuradalla”.

Sellaiseen puhetapaan koiraurheilijat suhtautuivat, no, vähän huonosti.

”Vaikka hauskaa tämän pitää olla”, Kylvén sanoo.

Harrastajille oli reilu vuosi sitten iso juttu, että agilitystä tuli virallinen urheilulaji. Valmennuksen tukena käytetään koirafysioterapeutteja, huipputasolla esimerkiksi myös ohjaajien mentaalivalmentajia.

Treenin jälkeen Ella-koira saa päälleen lämpimän merinovillaloimen. Ohjaaja tarvitsee suihkun: agilityssa tulee hiki.

Suora rata voi olla ohjaajalle mutkikasta haastavampi.

”Siinä saa tehdä töitä, että pysyy koiran perässä”, Kylvén sanoo.

Nykyisin tosin jos hän mokaa, Ella korjaa virheet.

”Jos olen myöhässä, Ella hoitaa homman”, Kylvén sanoo.