Journalismi

Kuvajournalismi 2016 -kilpailun voittajat

Vuoden kuvajournalisti 2016 on Helsingin Sanomien valokuvaaja Markus Jokela. Vuoden lehtikuvan otti Akseli Valmunen. Yleisön suosikiksi nousi Meeri Koutaniemi.

< Klikkaa kuvaa, niin näet kisan eri sarjojen palkitut kuvat ja tuomariston perustelut.

Vuoden 2016 kuvajournalistiksi valittiin Helsingin Sanomien valokuvaaja Markus Jokela, joka voitti saman tittelin myös viime vuonna. Tuomaristo perusteli valintaa toteamalla muun muassa, että Jokelan kuvissa on huumoria, mutta myös kunnioitusta kuvattavia kohtaan.

”Kaikkia kuvia yhdistää ajatus ihmisestä ja siitä, mitä ihminen on. Kuvat ovat raakoja ja rehellisiä, toisaalta universaaleja. Olemme kaikki samanlaisia”, tuomaristo toteaa perusteluissaan.

Jokela on voittanut pitkän uransa aikana useita kotimaisia ja ulkomaisia kuvapalkintoja. Palkinnoilla on edelleen merkitystä.

”Sitä huomaa, että on tehnyt vuoden mittaan ainakin jotain kunnollista, kun suuri osa työstä on haastateltujen pönötysten taltiointia ja toimituksessa ennakkoon päätettyjen totuuksien kuvittamista”, Jokela sanoo.

Hän sanoo olevansa suoraviivainen kuvaaja ja havainnoitsija – kun se on mahdollista.

”Ja tavallisten arkipäiväisten asioiden kuvaaja. Ehkä nämä kuvat ovat vähän siihen suuntaan.”

Jokela voisi ikänsä puolesta jättää päivätyönsä Helsingin Sanomissa.

”Omien projektien tekeminen on tietysti aina mielessä. Työn ohessa se on aika haasteellista, mutta toisaalta tässä Hesarin työssä on hetkensä. En ihan vielä ole malttanut lähteä.”

Kilpailuun osallistui 95 kuvaajaa yhteensä 1 950:llä työllä. Kilpailun kuvasadosta löytyy tarinoita ympäri maailman, mutta yksi motiivi yhdistää – miten kuvata ihminen kunnioittavasti.

”Voittajakuvat edustavat suomalaisen kuvajournalismin huippua. Palkitut valokuvaajat toimivat monipuolisesti dokumentaarisen valokuvan laajalla työkentällä. Kilpailussa menestyneet kuvat ovat osoitus ammattimaisen kuvajournalismin tarpeesta saturoituneessa mediassa”, toteaa Suomen kuvajournalistit ry:n puheenjohtaja Miikka Pirinen.

 

Vuoden lehtikuvan 2016 otti helsinkiläinen freelancekuvaaja Akseli Valmunen, jonka kuvat koirankloonauksesta tekivät tuomaristoon vaikutuksen.

”Se on vahva, ikoninen kuva luonnollisesta olennosta epäluonnollisessa ympäristössä. Kuva näyttää meille, mitä ihminen on valinnut osakseen tässä maailmassa”, tuomaristo perustelee Vuoden lehtikuvaa, jossa on eteläkorealaisessa kloonauslaboratoriossa vastasyntynyt koiranpentu.

Valmunen voitti kloonauskuvillaan myös Kuvareportaasi 2016 -sarjan.

”Tällaisten palkintojen saaminen tuntuu siltä, että se kelpaa, mitä tekee – saa ikään kuin luvan olla sellainen tekijä kuin on”, Akseli Valmunen sanoo.

Valmunen kertoo, että kuvat asettuvat kertojan rooliin, ei tuomitsevaan, muttei myöskään puolueelliseen.

”Kuvat antavat katsojalle tilaa ja sijaa tulkita. Sitä kautta kuvat nousevat merkittäväksi, kun katsoja on itse saanut päättää, mitä ajatusta kuvissa haluaa edustaa.”

”En ajattele, että kuvillani olisi aina jokin keskeinen teema, mutta olen kiinnostunut aiheista, jotka puhuttelevat yhteiskunnallisesti niin täällä kuin globaalisti. Pyrkimykseni ei ole kertoa vastauksia kuvillani, vaan pikemminkin kannustaa unelmoimaan kuvissa.”

Yleisön suosikiksi nousi palkittu kuvaaja Meeri Koutaniemi, joka keräsi yhteensä 913 ääntä. Kaikkiaan ääniä annettiin 2 091 kappaletta. Koutaniemi voitti Vuoden lehtikuvat -nimella aiemmin tunnetun kisan vuonna 2013.

Kilpailun tuomariston muodostivat elokuva- ja teatteriohjaaja Mika Ronkainen, tutkija ja kirjailija Hanna Weselius, valokuvaaja Liis Treiman, kuraattori Rebecca Simons ja kuvatoimittaja Mikko Takkunen, joka toiminut myös kansainvälisesti arvostetun World Press Photo -kilpailun tuomaristossa.

Voittajatyöt ovat esillä Sanomatalon Mediatorilla Helsingissä 13.–26.3.2017.

Edit 7.3. klo 22:00: Korjattu Kuvaesseen kuvatekstin vuosiluku 2017. Oikea luku on 1917.


Lue lisää: 

Huomaamaton. Lähiöidylli, Filippiinit, Palestiina ja työ puhelinmyyjänä tekivät Akseli Valmusesta valokuvaajan.

Rehellinen itselleen. Riina Rinne haluaa valita, mikä on riittävä aika paneutua kuhunkin tarinaan.