Kuin paikallislehdessä työskentelisi

Kanada on pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin valtio ja kanadansuomalaisten sanomalehdellä Kanadan Sanomilla on tilaajia ympäri laajaa maata. Silti lehden harjoittelijana Torontossa työskennelleestä Sara Katajakoskesta tuntuu kuin hän olisi tehnyt paikallislehteä.

”Yhteisö on niin tiivis, että etäisyydet eivät tunnu ollenkaan. Tekeminen oli todella paikallislehtimäistä: lähdetään ihmisten sekaan ja raportoidaan”, hän kuvailee.

Kun Vaasan yliopistossa viestintää opiskeleva Katajakoski aloitti puolen vuoden harjoittelujaksonsa viime vuoden elokuussa, hänellä ei aluksi ollut tarkkaa tietoa työnkuvastaan.

Sitten hän lähti päiväretkelle paikallisen Suomi-kodin asukkaiden kanssa ja ymmärsi, että kaikki lehden tekemisessä tarvittavat tarinat ja kontaktit löytyvät yhteisön sisältä.

”Olen aika sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut, mutta täällä olen aivan uudella tavalla oppinut tutustumaan ihmisiin ja kuuntelemaan. Se on tehnyt minusta huomattavasti paremman toimittajan”, muun muassa kaupunkilehti Vaasan Ikkunassa työskennellyt Katajakoski sanoo.

Kanadan Sanomat syntyi vuonna 2012, kun kaksi siirtolaisille suunnattua lehteä, vuosikymmeniä ilmestyneet Vapaa Sana ja Canadan Sanomat, yhdistyivät. Kerran viikossa ilmestyvän lehden painos on nyt noin 1 000 kappaletta ja ongelmat ovat tuttuja: lukijakunta ikääntyy, eikä digitaalisia tuloja ole näköpiirissä. Kaksi harjoittelijaa tekee lähes kaiken sisällön.

Katajakoskikin kirjoitti uutis- ja henkilöjuttujen lisäksi pääkirjoituksia, valokuvasi, kokosi lehden urheilu- ja seurakuntasivuja, editoi lukijoiden kirjoituksia ja vastaili palautepuhelimeen toimistolla.

Vaikka päivät olivat välillä pitkiä ja kiireisiä, hän koki työn merkitykselliseksi. Missäpä muualla kuin sanomalehdessä siirtolaisten tarinoita parhaiten voitaisiin kertoa ja arkistoida.

”Lehden jatko ei onnistu muuten kuin yhteisön avulla. Nyt pitää lyödä viisaat päät yhteen ja miettiä, miten lehti pärjää myös seuraavat 85 vuotta.”