Aistit viritettyinä

Ruokapöydästä se lähti. Yhdeksän vuotta sitten Tuomas Keränen sai metsästystä harrastavalta ystävältään lahjaksi jäniksen lihaa, jota he kokkasivat yhdessä. Kalastusta ja luonnossa liikkumista harrastava Keränen kiinnostui metsästyksestä ja lähti seuraavana talvena ystävän mukaan katsomaan jänisjahtia.

”Kun seurasin jänistä jahtaavaa koiraa lumisessa maisemassa täydessä hiljaisuudessa, tajusin heti, että metsästys on luontevaa jatkoa muille harrastuksilleni.”

Pari vuotta myöhemmin Keränen suoritti metsästäjätutkinnon ja osti haulikon. Siitä lähtien hän on tehnyt vuosittain vähintään yhden viikon metsästysreissun.

Useimmiten retket suuntautuvat Taivalkosken ja Kuusamon maisemiin, jossa Keränen metsästää syksyisin kanalintuja.

Keräsen seurana on sama ystävä, joka houkutteli hänet harrastuksen pariin. Kumpikin tavoittelee periaatteessa omaa saalista, mutta siitä jaetaan mielellään toiselle. Tämän syksyn reissulla Keränen onnistui ampumaan ukkometson ja kutsui ystävänsä syömään sitä joulupöytään.

Metsoon osunutta laukausta Keränen kuvailee elämänsä parhaaksi.

”Kaveri oli jallittanut metsoa kolme varttia, ja lintu oli jo pariin kertaan lentänyt karkuun. Metso oli kelohongassa, ja etäisyys oli mittarin mukaan 212 metriä. Ammuin kerran, ja lintu tippui.”

Aina ei käy yhtä hyvin, ja välillä Keränen on joutunut palaamaan kotiin tyhjin käsin.

”Epäonnistumiset kuuluvat asiaan. Silloin mietitään, mitä voisi tehdä ensi vuonna paremmin. Metsästyksessä voi kehittyä jatkuvasti.”

Saalis ei ole Keräsen mielestä metsästyksessä tärkeintä, vaikka perheelle onkin helpompi perustella reissuja, jos niiltä on tuomisia.

”Ruokaa myös arvostaa ihan eri tavalla, jos on tehnyt sen eteen töitä.”

Hienointa metsästyksessä on Keräsestä luonnon tarkkailu. Hän kertoo harrastuksen ansiosta näkevänsä ja kuulevansa luonnossa asioita, jotka ennen jäivät huomaamatta.

”Metsästäjän pitää virittää aistinsa äärimmilleen. Ensimmäisillä reissuilla en kävellessä kuullut, kun linnut lähtivät liikkeelle.”

Parhaimmillaan luonnon voi kokea heti aamuvarhaisella, Keränen sanoo.

”Metsästyspäivä alkaa yleensä ennen auringonnousua aamupassilla. Laitamme ympärillemme naamiointiverkot lampun valossa täydessä hiljaisuudessa. Vähitellen luonto herää ympärillä: pikkulinnut alkavat laulaa ja teeri soida.”

STT:ssä työskentelevän Keräsen mielestä metsästys on täydellinen vastapaino hektiselle uutistyölle. Yhden työtään ja harrastustaan yhdistävän asian hän kuitenkin keksii.

”Nopeaa reagointia vaaditaan molemmissa.”