Kesä ilman toimitusta

Nuoret toimittajat tietävät sen voittajantunteen, kun on saanut kesäpestin pakettiin. Pian pitäisi silti orientoitua seuraavan kesätyön metsästämiseen: haut alkavat aikaisimmillaan jo loppusyksystä.

Kaikki toimittajaopiskelijat eivät kisaa alan töistä. Teemu Vaarakallio ja Kaisa Pukkala tekevät tänä kesänä aivan muita töitä.

Helsinkiläinen Pukkala aloitti toimittajaopinnot tammikuussa, eikä hän halunnut hakea vielä toimittajan töitä. Siksi hän haki Raha-automaattiyhdistyksen Casino Helsinkiin pelinhoitajaksi.

”Halusin tehdä kesätöitä asiakaspalvelualalla, josta minulla on kokemusta. Haluan saada lisää itsevarmuutta ennen kuin haen toimittajaksi”, Pukkala sanoo.

Jyväskyläläinen Vaarakallio aikoo viettää kesänsä jalkapallokentällä, kunhan joukkue varmistuu. Puoliammattilaisena pelaamisesta on jo kokemusta, sillä vuodesta 2012 lähtien hän on pelannut FC Viikingeissä ja JJK:ssa sekä Yhdysvalloissa Atlantassa ja Teksasissa.

Peliuraan keskittynyt Vaarakallio on tehnyt journalistiikan opintoja pari vuotta. Toimittajan työstä on kokemusta parin päivän harjoittelun verran Keskisuomalaisessa.

Suurin oppi on ollut se, ettei uutistoimittajan työ ole unelma-ammatti. Siksi alan kesätyöt eivät kiinnostaneet.

”Suuri osa alan töistä on uutistöitä. Tuntuu väärältä elätellä toiveita reissaavan tutkivan journalistin työstä, jos perustekeminen ei kiinnosta.”

Pukkala on hankkinut toimittajatuntumaa koulun harjoitustoimituksessa. Uutistyö tuntui omalta: parin viikon ajan opiskelijat kirjoittivat, editoivat, taittoivat ja kuvasivat.

”Viikon päätteeksi tuntui, että oli onnistunut. Aikataulu oli tiukka, mutta työ oli hyvällä tavalla hektistä”, Pukkala sanoo.

Omat opinnot tuntuvat antavan hyvät eväät tulevaisuuteen. Journalismin murros tai toimitustyö eivät pelota. Eniten Pukkala odottaa uutistoimitusten tempoa ja yhdessä tekemistä.

”Voisin erikoistua videoiden tekemiseen. Olisi hienoa olla toimittajana ulkomaillakin. Toimittajan koulutus voi olla ponnahduslauta myös muihin media-alan töihin, kuten viestintään tai markkinointiin.”

Vaarakalliota taas mietityttää, mitä annettavaa journalistiikan pääaineopinnoilla on.

”Uutistyötä voi tehdä yksinkertaisemmilla journalistiikan opinnoillakin, mutta syvällisimmät juttuprojektit vaativat mielestäni laajemman työkalupakin kuin toimittajaopinnot antavat.”

Siksi hänestä olisi hedelmällisempää opiskella journalismia sivuaineena. Vaarakallio tähtääkin lukemaan maailmanpolitiikkaa Helsingin yliopistoon. Toimittajan töitä voisi tehdä vaikka politiikkaan liittyvien projektien parissa.

Tulevaisuus on avoin, ja toimittajuus on yksi vaihtoehto sekä Pukkalalle että Vaarakalliolle. Muiden alojen töistä on kertynyt arvokasta kokemusta, josta toimittajuudessakin on hyötyä.

”Futis on opettanut työskentelemään. En ole ikinä ollut lahjakkain tai kookkain, siksi on pitänyt työskennellä lujasti. Työmoraali on tärkeää joka työssä”, Vaarakallio sanoo.

Journalistien työ muuttuu, mutta ydin pysyy samana: se on ilmiöiden ja tapahtumien esittelemistä eri näkökulmista. Niin voi syventää ymmärrystä maailmasta.

”Toimittajuuden suhteen olen optimistinen realisti. Kaikki lähtee itsestä, vaikka se on klisee. Täytyy olla rohkea”, Pukkala summaa.

Teemu Vaarakalliolle jalkapallo oli itsestään selvä valinta jo nuorena.

”Jalkapallo on maailman puhutuin kieli. Siinä yhdistyy tasavertaisesti taktisuus ja fyysisyys, voima ja kestävyys. Joukkuelaji oli valintani, koska porukalla tavoitteen saavuttaminen tuntuu paremmalta kuin yksin voittaminen.”

Kaisa Pukkalalla on kokemusta kaupan alan töistä ja asiakaspalvelusta. Erilaisten ihmisten kanssa työskentelyä Pukkala odottaa toimittajankin töissä eniten.

”Toimittajilla on myös vaikutusvaltaa siihen, mitä asioita tuodaan julkisuuteen ja julkaistaan. Se on hienoa.”