Haastattelun pelisäännöt

Julkisen sanan neuvosto on alkuvuonna antanut kaksi langettava jutuista, joissa luennoitsijoiden arkaluontoiset kertomukset oli kirjoitettu haastatteluksi.Vasabladetille langettava tuli luennoitsijan omaisen yksityisyyden suojan rikkomisesta. Kouvolan Sanomat rikkoi luennoitsijan yksityisyyden suojaa, tiedonhankinnan avoimuutta ja haastattelun pelisääntöjä.

JSN:n pääsihteeri Ilkka Vänttinen sanoo, että langettavia tulee harvoin pelkästä haastattelusta tai haastateltavan asemasta. Ne liittyvät usein Journalistin ohjeiden muihin kohtiin, kuten samanaikaiseen kuulemiseen, yksityisyyden suojaan tai epäasiallisiin tiedonhankintakeinoihin.

Haastattelun pelisääntöjen henki on, että ne on kerrottava haastateltavalle sitä perusteellisemmin, mitä tottumattomampi tämä on ja mitä yksityisempiä asioita käsitellään.

”Yleensä julkisissa tilaisuuksissa sanottua pitää voida siteerata. Rankoista asioista toipuvan ’kokemusasiantuntijan’ tarinan muuttaminen valehaastatteluksi voi kuitenkin rikkoa journalismin pelisääntöjä”, sanoo neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström.

Haastatteluohjeiden rikkomusten ”klassikot” ovat 1990-luvun lopulta, kun Iltalehti ja MTV3 julkaisivat osia kansanedustaja Arja Alhon ja Ylen toimittaja Timo Harakan nauhoitetusta puhelinkeskustelusta kertomatta siitä Alholle. Tiedonhankinnan tavasta langettavaa ei tullut, koska hankitut tiedot olivat yhteiskunnallisesti merkittäviä.

Helsingin Sanomien oikeustoimittaja Susanna Reinboth tasapainoilee haastattelemisen ja tiedonhankinnan välillä lähtemällä usein liikkeelle jälkimmäisestä. Jos keskustelu osoittautuu niin kiinnostavaksi, että siteeraaminen tuntuu perustellulta, hän kysyy saatujen tietojen käyttämiseen lupaa ja noudattaa saamansa vastausta.

”Teemme työllemme hallaa, jos syntyy kuva, että medialle ei voi sanoa mitään ilman, että se on heti julkisuudessa. Jos kyse on asiasta, jossa haastateltava itse on joutumassa ikävään valoon, silloin kerron haastattelusta heti alussa.”

Reinbothista on hyödyllistä, että toimittajat saavat enemmän tietoa kuin voivat julkaista, mutta jos hän saisi taustatilaisuudesta tietoa merkittävästä yhteiskunnallisesta epäkohdasta, se tuntuisi pakolliselta julkaista.

”Mutta syyn pitäisi olla todella hyvä, koska sen voi tehdä vain kerran.”

Lausuntoja tarkistuttaessaan Reinboth lähtee siitä, että mitä yksityisempi asia, sitä suurempi oikeus haastateltavalla on päättää sen julkisuudesta. Sellaisia korjauksia hän ei juttuihin tee, joiden seurauksena yleisö saisi asioista väärän kuvan.

Vaikeitakin asioita käsittelevillä henkilöhaastatteluilla pelaavassa naistenlehdessä yksityisyyden suojan pohtiminen on arkirutiinia, sanoo Me Naisten päätoimittaja Johanna Lahti.

”Käymme etiikkaan liittyvät asiat läpi jo jutun suunnitteluvaiheessa. Omista tunteistaan ihmiset voivat yleensä puhua vaikeissakin asioissa yksityisyyden suojaa vaarantamatta.”

Haastateltaville toimitus kertoo haastattelua pyytäessään, millaista juttua ollaan tekemässä, ja kokemattomille kerrotaan myös oikeudesta tarkastaa lausuma.

”Ei-julkkiksille ja ensikertalaisille tulee joskus yllätyksenä, ettei jutun sisältöä pääse muokkaamaan mielensä mukaan tai ettei jo annettua haastattelua voi perua kuin painavista syistä. Väärinymmärrykset ja virheet korjaamme tarkistusvaiheessa, toisinaan muitakin sanamuotoja, mutta journalistinen päätösvalta pysyy toimituksessa.”