Nuori sananvapaustaistelija

Anna Sarasteella ei ole vapaa-ajan ongelmia. Muutama tunti poissa sähköpostin äärestä tarkoittaa kymmenien viestien kertymistä postilaatikkoon.

Saraste toimii toimittaja- ja sananvapaujärjestö European Youth Pressin (EYP) kahdeksanhenkisessä hallituksessa. Järjestö haluaa ravistella nuoria toimittajia pohtimaan sanan- ja lehdistönvapauteen liittyviä kysymyksiä.

Monessa Euroopan maassa hallitusten ja vallassa olevien poliitikkojen kritisointi on tabu. Esimerkiksi Makedoniassa, Bulgariassa ja Unkarissa toimittajat saavat kriittisistä kirjoituksista palautteeksi tappouhkauksia.

”Meidän unkarilainen nuorten toimittajien jäsenjärjestö haluaisi tehdä jonkinlaisen pakolaisprojektin, mutta he eivät voi, koska äärioikeiston uhat ovat niin suuret”, Saraste kertoo.

Myös Suomessa ilmapiiri on kiristynyt. Viime syksynä uutisoitiin laajasti, että suomalaisten toimittajien saamat tappouhkaukset ja vihapostit ovat yleistyneet. Muun muassa MTV ja Iltalehti ovat rajoittaneet juttujen kommentointimahdollisuutta lisääntyneen vihapuheen vuoksi. Turvapaikanhakijoista kertoviin juttuihin tulee jatkuvasti asiattomia kommentteja.

Vaikka Suomi on ollut vuosia Toimittajat ilman rajoja -järjestön sananvapausindeksin ykkösmaa, pelkona on että vihapuhe ja uhkailu saavat suomalaistoimittajatkin sensuroimaan itseään.

Itsesensuuri on tyypillinen ilmiö monessa rajoitetun lehdistönvapauden maassa. Sananvapautta ei siis aina edes rajoiteta ulkoapäin, vaan toimittajat saattavat sensu-roida itse itseään lähes huomaamattaan.

EYP haluaa tehdä näkyviksi juuri nämä ongelmakohdat. Järjestön tavoitteena on tarjota koulutusta aiheista, joita ei välttämättä käsitellä opiskeluissa tai työelämässä. Viime vuonna järjestöllä oli koko vuoden kestävä lehdistönvapausprojekti, jossa koulutettiin 15 maasta nuori toimittaja tekemään sananvapaustyötä omassa maassaan.

Projektin käynnistyttyä siihen osallistuneen unkarilaisen toimittajan sähköpostiin murtauduttiin. Saraste sanoo, että tämä havahdutti myös kouluttajat huomaamaan, kuinka tärkeää riskien arvioiminen on, sillä ketään ei haluta asettaa turhaan vaaraan.

”Kun valkovenäläinen toimittaja postasi Instagramiin kuvia, joissa luki ’pressfreedom’ ja ’freeourmedia’, kysyin häneltä, että olethan aivan varma, että haluat julkaista nämä, koska hän joutuisi varmasti tarkkailtavaksi”, Saraste sanoo.

Lehdistönvapautta rajoittavat myös palkat ja mediaomistukset. Esimerkiksi Italiassa sanomalehtijutusta maksetaan freelancetoimittajalle 10  –  20 euroa. Huonot palkat kaventavat lehdistönvapautta, sillä ne vähentävät toimittajien mahdollisuutta tarttua suuritöisiin tutkiviin juttuihin ja vaikeisiin poliittisiin aiheisiin.

Huonosti maksetut avustajasopimukset ja nollatuntisopimukset ovat olleet tapetilla Suomessakin. Saraste huomauttaa, että nuorten toimittajien tulisi olla kiinnostuneita työmarkkinaolosuhteista ja työoikeudesta, sillä ne luovat puitteet sille, missä ja miten journalismia tehdään. Hän kehottaakin nuoria journalisteja aktivoitumaan asiassa, jotta huonot työehdot eivät pääse rapauttamaan Suomen lehdistönvapautta.

”Suomessa aktivismi koetaan toimittajien piireissä vieraaksi, mutta oman ammattikunnan edustaminen ja sen oikeuksien ajaminen täytyisi olla meilläkin nykyistä hyväksyttävämpää. Kuka muu ajaa oikeuksiamme, ellemme me itse?”