Kolme journalistia osallistui työpajaan, jonka aikana syntyi tunnin mittainen haastattelu, kolme tuntia videomateriaalia ja 2 000 valokuvaa. Niistä muodostui kahden minuutin mittainen multimediateos.
Valokuvaajat Eriika Ahopelto ja Laura Vesa sekä toimittaja Elina Paasonen osallistuivat viime syksynä kahden viikonlopun mittaiseen multimediatyöpajaan. Työpajan päätteeksi syntyi Langanpää: kaksiminuuttinen video Tam-Silkin villakangastehtaalla Tampereella työtään tekevästä Johannasta, joka on työskennellyt 30 vuotta raskaiden koneiden, läpikuultavan puuvillan ja jatkuvan hurinan maailmassa.
Vaikka Langanpää on yksinkertaistettuna kooste video- ja still-kuvista, tehtaalla tehdyistä äänityksistä sekä päähenkilön haastattelusta, teos avaa elävän ikkunan villapölyn valtakuntaan. Langanpää on kertomus tilasta, jonka hallitsevin elementti on ääni.
”Valokuva on äänetön. Äänen ansiosta kuvaan voi astua sisälle”, Ahopelto toteaa pohtiessaan äänen ja kuvan liittoa.
Valokuvaajille äänen nostaminen vi-suaalisen kerronnan ytimeen oli silmiä avaava kokemus.
Multimediakurssin opettaja, valokuvaaja Kari Kuukka sanoo, että multimedia on ennen kaikkea ajatusmalli, jossa viestin välittämiseksi valitaan siihen parhaiten sopiva keino yhdistämällä käsillä olevia työkaluja. Multimediaa tehdään aiheen ehdoilla – ei julkaisujärjestelmän.
”Jotta multimedian tai videon tekeminen kannattaisi, lähtökohdaksi ei voi ottaa, että tehdään juttu, joka kuvitetaan. Lähtökohdan on oltava: tämä on asia, jonka haluan kertoa”, Kuukka sanoo.
Kuukka puhuu toistuvasti laadusta ja pieteetistä. Siinä missä pieteetti on keskittymistä ja hartautta, multimedia on kaikkea muuta kuin toistoa ja yksin tekemistä.
”Multimedia on ryhmätyötä. Hyvät asiat eivät synny yksin. Tästä syystä on oleellista, että jokainen projektin tai toimituksen jäsen ymmärtää ja kunnioittaa työn eri osa-alueita.”
Kuukka muistuttaa, että vaikka kevyt videotuotanto on jo useiden tekijöiden arkea, videolla ei ole itseisarvoa. Kuukan mielestä visuaalisen tarinankerronnan voima kiteytyy kykyyn koukuttaa ja tarjota uusia näkökulmia.
”Multimedia ei korvaa perinteistä uutisjournalismia. Esimerkiksi videolla on turha yrittää välittää faktoja tai numeerista tietoa. Teksti toimii paremmin. Video herättää tunteita tai kiinnostuksen.”
”Tarina 40, ääni 30, kuva 20 ja tekniikka 10 prosenttia”, Vesa muistelee Kuukan nyrkkisääntöjä multimedian työprosessin hierarkioista.
Ahopelto ja Vesa sanovat, että hyvästä aiheesta huolimatta Langanpään käsikirjoituksen suunnitteluun olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota. Leikkausvaiheen koittaessa työryhmällä oli kasassa reilun tunnin mittainen haastattelu, lähes kolme tuntia videomateriaalia ja noin 2 000 valokuvaa. Ehyt käsikirjoitus olisi nopeuttanut työprosessin jokaista vaihetta.
Arkityössään myös videoita kuvaavan Ahopellon mielestä multimediatöitä tehdessä tärkeintä on pohtia, mistä aiheista multimediaa kannattaa tehdä.
”Tärkeintä ei ole se, millä medialla kerrotaan vaan se, mitä ja miten kerrotaan”, Ahopelto sanoo.
Langanpää ja muut kurssilla tehdyt työt:Docimages.fi/publications/jokes2015
Uusimmassa lehdessä
- Kohu arabiankielisistä uutisista kuumensi repivän Yle-rahoituskeskustelun. Uutisankkuri Esraa Ismaeel on seurannut keskustelua ihmeissään.
- Sinuhe Wallinheimo kiinnostui kaupallisen median ahdingosta ja hakeutui Ylen hallintoneuvoston johtoon. Läheiset välit Vesa-Pekka Kangaskorpeen ovat hänelle arka paikka.
- Kulttuurin leikkaukset hukkaavat ammattitaitoa peruuttamattomasti
