Lukijoilta: Riippumaton toimittaja ajattelee vain lukijaansa

Pörssiomistukset salaava hallintarekisteri kaatui vilkkaan mediaseurannan ja kansalaiskeskustelun jälkeen. Osa hallintarekisterin kannattajista on sittemmin kyseenalaistanut toimittajien työn riippumattomuuden ja eettisyyden.

Esimerkiksi kansanedustaja Eero Lehti (kok) on syyttänyt lehtikirjoituksessa (Keski-Uusimaa 3. joulukuuta) minua Journalistin ohjeiden rikkomisesta. Kansanedustaja Lehteä häiritsee se, että olin asiantuntijana toimittajayhdistysten kannanottojen ja yhteisten lausuntoluonnosten teossa.

Arvostelua on kuulunut myös siitä, että hallintarekisteristä kirjoittavia toimittajia on ainakin Tutkivan journalismin yhdistyksen ja Politiikan toimittajien hallituksissa.

Arvostelijat unohtavat, että toimittajien tehtävä on kyseenalaistaa ja haastaa erilaiset valheet ja puolitotuudet. Näin tapahtui hallintarekisteriasiassa, kun ilahduttavan monet mediat tekivät kriittisiä ja perusteellisia juttuja aiheesta.

Tätä ennen yhtä kriittinen ja monen median ponnisteluja vaatinut työ johti muun muassa vaalirahapaljastusten vyöryyn.

Toimittajat eivät uskoneet valtiovarainministeriön (VM) ja Finanssialan keskusliiton (FK) omasta näkökulmastaan syöttämiä tiedotteita, vaan kaivoivat esiin yhteiskunnan läpinäkyvyyden ja demokratian kannalta tärkeimmän asian: yleisöjulkisuuden heikentymisen ja viranomaisten tiedonhankintamahdollisuuksien selvän huonontumisen.

Näitä näkökulmia talouselämän etujärjestöt eivät ole tuoneet esiin, vaan päinvastoin vähintään sumuttivat asiassa. Koska riippumaton toimittaja ajattelee vain lukijaansa tai katsojaansa, hän tietenkin valitsee yleisön kannalta oleellisimman näkökulman.

Ei ole yllättävää, että julkisuuden heikentäminen huonontaa myös lukijoiden ja muun mediayleisön mahdollisuuksia saada tietoa. Yhteiskunnallisesti merkittävän tiedon saatavuus ja tarkkuus olivat vakavasti uhattuina hallintarekisterihankkeessa.

Näkökulman valinnassaan riippumaton toimittaja oli vastuussa vain yleisölleen, ei millekään muulle mediatalon sisäiselle tai ulkopuoliselle taholle.

Ei ole myöskään yllättävää, että yksittäisten toimittajien johtopäätökset ja näkökulmat siirtyvät sellaisten yhdistysten kannanottoihin, joiden hallituksissa nämä toimittajat ovat. Kyseiset kannat ovat siis syntyneet toimittajan arkityössä ja sitten siirtyneet yhdistysten kannanottoihin.

Miksi toimittajat yhtäkkiä jättäisivät lausunnosta pois sellaisia havaintoja, joita he ovat työssään tehneet?

Toimittajien kannat ovat siis siirtyneet yhdistysten kannanottoihin eivätkä yhdistysten kannanotot ole vaikuttaneet toimittajien kirjoitteluun. Tämä näkyy siinä, että vaikkapa osa taloustoimittajista – esimerkiksi Talouselämän Emilia Kullas – esitti Taloustoimittajien yhdistyksen lausunnosta poikkeavia ajatuksia (Talouselämä 1. joulukuuta).

Myöskään se ei ole yllättävää, että Tutkivan journalismin yhdistys pyysi hallintarekistereitä tuntevaa jäsentään kuten minua kommentoimaan. Vaikeassa asiassa on helppo tehdä virheitä eikä se ole kenenkään edun mukaista.

On tärkeää huomata, että yhdistyksen kannanotto ei ole vaikuttanut myöskään minun kirjoitteluuni eli yleisön saamaan tietoon.

Yleisöllä on tietenkin oikeus tietoon, joka saattaa vaarantaa kirjoittajan riippumattomuuden tai tekstin puolueettomuuden. Tässä prosessissa sellaista vaaraa ei mielestäni ollut, sillä toimittajien havainnot siirtyivät toimittajajärjestöjen kannanottoihin eikä päinvastoin.

Ja jos tieto olisi siirtynyt toisin päin, niin yksikään toimittaja ei edes teoriassa ole sidottu minkään toimittajajärjestön kantaan.

Hallintarekisteriä käsittelevät kirjoitukset eivät tuoneet henkilökohtaista hyötyä yhdellekään toimittajalle – elleivät toimittajat sitten satu olemaan Euroclear Finlandin osakkeenomistajia. Tämäkin on tarkistettu: eivät ole.

Sen sijaan toimittajat käyttäisivät asemaansa väärin, jos he eivät olisi nostaneet esiin hallintarekisterin yhteiskunnallisia epäkohtia.