Vappulehti on mieletön start-up

Vappulehti Äpystä voi piirtää kaksi erilaista kuvaa. Voidaan aloittaa teekkarikylästä Espoon Otaniemestä, missä ydintoimitus työskentelee baariksi sisustetussa kellarissa. Tässä rymyluolassa kahdeksan hengen kaveriporukka on jo vuoden työstänyt korttipakan muotoon tehtyä lehteä, joka tunnetaan rasvaisista vitseistä. Opintopisteitä ei ole juuri kertynyt.

Päätoimittaja Laulikki Äpyn, arkkitehtiopiskelija Rafael Linnankosken, 25, mukaan tämän vuoden lehti on klikkiaikakauden tuote. Kortti kerrallaan se on helppo nauttia.

Ulkonäkö voi pettää.

”Motiiveiltaan kortit ovat kuitenkin ennemmin puolen litran pienpanimo-oluita shoteiksi naamioituneena”, hän kuvailee.

Äpy onkin teekkarimainettaan kiltim-pi ja älykkäämpi. Tekijöiden mukaan ketään ei haluta loukata, ja jopa harvat navanalusjutut aiotaan kertoa kauniisti vihjaillen.

Ehkä jutun aluksi olisikin pitänyt kertoa, että juuri nyt ”rymyluolan” uunissa valmistuu pakastepullia. Tai että toimitus harrastaa yhdessä työpaikkaliikuntaa. Tai että lehden parissa on painettu pitkää päivää.

”Meillä on ollut rima aika korkealla. Kaikesta ollaan silti selvitty ja pelkkää timanttia ollaan tehty”, lehden visuaalisuudesta vastaava Suti L. Oeuvre eli arkkitehtiopiskelija Janne Keskinen, 21, virnistää.

Äpyn tekijöitä motivoi mahdollisuus tehdä jotain uniikkia, mutta jatkaa teekkariperinnettä. Vappulehtiä rakastetaan, mutta myös kritisoidaan. Äpyn kohdalla on kohkattu muun muassa siitä, otetaanko toimituskuntaan naisia ja mihin lehdestä saadut rahat käytetään. Riidat kummittelevat edelleen niin, etteivät nykytekijätkään mielellään vastaisi kysymyksiin aiheesta.

Toimituksen mukaan Äpyä on teke-mässä myös naisia, eikä huumorikaan ole rasvaista äijähuumoria.

Rahoissa taas on ollut vähän jaettavaa. Tarkkoja lukuja Linnankoski ei kerro; tavoitteena on kustantaa seuraavan Äpyn ilmestyminen, mutta myös tukea opiskelijoiden muita hankkeita. Palkkaa toimitus ei työstään saa.

Lehden myyjät taas saavat muutaman euron provision ja liudan oheistuotteita, kuten myyjäpaidan, myyjärepun, haalarimerkkejä ja pääsyn Äpy-gaalaan. Äpyn myyminen on oma, ainutlaatuinen teekkarikokemuksensa, tekijät korostavat.

Vappulehti ei ole vain lehti, vaan siihen liittyy tuotteita, tapahtumia, some-kanavia, hauskoja salanimiä ja pientä mystiikkaa. Tämän vuoden korttipakassa on digitaalista lisäsisältöä, jonka saa esiin älypuhelimella skannaamalla. Olisiko mediataloilla tästä opittavaa?

Linnankoski moittii vakavia julkaisi-joita ”antautumisen ilmapiiristä”.

”Yhteiskunta on täynnä itseään toteuttavia profetioita. Jos printtimedia kirjoittaa, että printtimedia on kuolemassa, niin lukija miettii, että täytyy varmaan
lopettaa lehden tilaus, kun eivät nämä itsekään jaksa tätä.”

Vastalääkkeeksi tekijöillä on tarjota ennakkoluulottomuutta, vapaata innovointia ja sitä, että lukijoiden älykkyyteen luotetaan. Äpy on joka kerralla oma itsenäinen, luova tuotteensa, joita yritysmaailmassa ei pääse tekemään. Lehti on julkaistu maitopurkin, sillisäilykkeen ja levysoittimen muodossa.

”Tämä on eräänlainen mieletön start-up, joka pistetään välillä tauolle, kunnes on aika taas herättää haamut”, Linnankoski sanoo.