Rajansa kullakin

Pari kymppiä vaalikassaan, nimi vetoomukseen, tykkäys ehdokassivulle somessa? Huono idea toimittajalle, sanoo Politiikan toimittajien yhdistyksen puheenjohtaja Mari Haavisto.

”Esimerkiksi Tahdon-kampanjan yhteydessä monet toimittajat lähtivät laukalle ja postasivat omia Tahdon-kuviaan nettiin. Minulle sekin oli asia, johon en voi kantaani julkisesti kertoa. Tein aiheesta monta juttua. Työni ei olisi ollut uskottavaa”, hän sanoo.

Politiikan toimittajien yhdistys ei silti aio ohjeistaa jäseniään, miten suhtautua ”kevytvaikuttamiseen” tai miten kertoa omista sitoumuksista yleisölle. Asiasta ei ole Haaviston mukaan keskusteltu. Hän ei usko, että ohjeiden pyytäminen yhdistykseltä tulisi kenellekään edes mieleen.

”Se on toimitusten ja toimittajien oma asia. Linjasta ei ole ollut tarvetta keskustella, koska se on hyvin yksioikoinen.”

Esimerkiksi Taloustoimittajien yhdistys on antanut jäsenilleen pörssieettisen suosituksen. Politiikan toimittajat pärjäävät Haaviston mielestä Journalistin ohjeilla.

Haavisto sanoo, että politiikan toimittaja voi kyllä äänestää. Onko parin kympin lahjoituksella kovin iso ero ääneen verrattuna?

On. Äänestäminen on perustuslaillinen oikeus, Haavisto perustelee. Kyse ei ole summasta, vaan luotettavuudesta yleisön silmissä. Jos kolikkonsa haluaa ehdokkaalle antaa, itsensä pitäisi jäävätä vaaliuutisoinnista.

MTV Uutisten politiikan toimittajana työskentelevä Haavisto ei pidä puolueettomana pysymistä hankalana.

”Objektiivisuus on sisäänkirjoitettuna tässä ammatissa. Uutisjutun lähtökohta on, että toimittajan mielipide ei kuulu, vaan haastateltavat puhuvat. Aina yritetään haastatella molemmat puolet”, hän kertoo.

”Jos poliitikko esittää ristiriitaisia lausuntoja, toimittaja voi toki hyvin sanoa, että älä puhu puppua. Se kuitenkin perustuu sille, mitä on aiemmin sanottu tai miten asiat ovat.”

Politiikan toimittajien piirit ovat pienet ja jutut luetaan tarkkaan. Puoluesympatiat tulevat kyllä julki, mutta Haaviston mukaan kollegat tarkkailevat enemminkin uutisvoittoja kuin toisiaan.

Juuri toiselle kaudelle valittu puheenjohtaja pitää poliittisen journalismin tilaa virkeänä, vaikka erikoistoimittajat ovat monessa mediassa taloustilanteen vuoksi ahtaalla. Vanhojen konkareiden ja uuden polven välillä ei ole ristiriitoja. Lähinnä muistellaan entisajan pitkiä, kosteita lounaskeikkoja. Nyt jutun pitää olla netissä saman tien.

Edelleen pitää osata verkostoitua. Kuten lahjoittamisen, läheisten lähdesuhteiden kanssa Haavisto olisi silti tarkkana.

”Ei puolueettomuus ole ongelma erityisesti politiikan toimittajien kohdalla. Jokaisen toimittajan pitää tietää rajansa.”