Puoliksi onnistunut haastattelu

Dokumentti The Tillman Story oli vaikuttava. Lähetin Lontoon elokuvajuhlien pr-osastolle sähköpostia ja pyysin ohjaaja Amir Bar-Leviltä haastatteluaikaa.

Festivaali järjesti iltapäivisin elokuvantekijöiden tapaamisia. Ohjaajat istuivat hotellin aulabaarin pöydissä ja toimittajat vietiin haastatteluja varten vuorollaan heidän luokseen. Kun kiireinen pr-henkilö lopulta vei minut Amirin luo, menin suoraan asiaan.

Onko dokumentin näkökulma poliittinen? Vastaus oli kaarteleva. Kysyin Amirin kotimaan polarisoituneesta ilmapiiristä, jota elokuva pohjimmiltaan käsitteli. Amir kertoi rajuista mielipide-eroista.

Oliko elokuvantekijän ollut helppoa päästä lähelle teoksensa keskushenkilöitä, kuten veljeä? Amir puhui selkeää mutta hidasta englantia, ja yhtäkkiä tajusin hänen puhuvan lampaista.

Myönsin itselleni Amirin olevan eri näköinen kuin eilen, kun hänet näytännön päätteeksi esiteltiin. Ei edessäni todellakaan ollut amerikkalainen Bar-Lev. Ei tuolla aksentilla.

Koin kiusalliseksi mahdollisuuden sanoa mukavalle ohjaajalle, että hän on väärä mies eikä oikeastaan kiinnosta minua. Kehittelin ympäripyöreitä jatkokysymyksiä. Vartin jälkeen kiitin. Kysyin pr-henkilöltä: ei tainnut olla Amir Bar-Lev? Pr-henkilö kertoi Bar-Levin lähteneen jo tunti sitten, oli tapahtunut tuplasekaannus.

”Et kai vaan kertonut”, hän kuiskasi.

En kertonut.

Amerikkalaisdokkari The Tillman Story kertoo Afganistanissa omien luoteihin kuolleesta Pat Tillmanista. Yksi haastattelujen keskushenkilöistä on Tillmanin veli.

Intialainen Autumn kertoo köyhästä kashmirilaiskylästä ja miehestä, jonka veli katoaa. Sen ohjaaja Aamir Bashir ei vieläkään tiedä, etten ole nähnyt hänen elokuvaansa.

Kirjoittaja on elokuvakriitikko ja -toimittaja