Pääkirjoitus.
Herra puhuu: ”Olen aina lähtenyt siitä, että henkilöstön on saatava osansa voitosta. – – on äärimmäisen tärkeää, että ihmisillä on työtä tehdessään tunne, että vaikka palkka ei aina vastaisi toiveita, he saavat kuitenkin jossain vaiheessa menestyksestä osansa.”
Kertoja kertoo: ”Talouskasvu ei hänen mielestään riittänyt onneksi, jos samalla luovuttiin mahdollisuudesta pitkäjännitteiseen, vastuulliseen omistamiseen, työntekijöiden asemasta huolehtimiseen ja moniin kansallisiin erityisyyksiin, jotka eivät hänen mielestään olleet ongelmiamme vaan rakenteellisia vahvuuksiamme.”
Herra on Aatos Erkko (1932 – 2012) ja kertoja Leena Liukkonen, jonka tuore kirja Aatos (Siltala 2014) on kiintoisaa luettavaa. Kirja perustuu Erkon ja Liukkosen keskusteluihin ja kirjeenvaihtoon sekä ruotsalaisen Anna C. Belfragenin tekemiin haastatteluihin.
Aatos raottaa näkymää Erkon kaikkein salatuimpaan maailmaan: henkilökohtaisiin tuntemuksiin. Mies myytin takana oli onneton, vaikea ja epäluuloinen. Hänen lehti-imperiuminsakin kehittyi suuntaan, joka ei suur-omistajaa kaikella tavalla miellyttänyt.
Erkko kävi omien sanojensa mukaan ”avoimeen sotaan kvartaaliraportointia vastaan”, ja jäi sodassaan tappiolle. Hän karsasti johtajien ylenpalttista palkitsemista optioilla ja ylipäänsä sitä, että johtajien pitäisi hyötyä firman tuloksesta enemmän kuin koko muun henkilöstön. ”– – yritys on kokonaisuus: johto, rahoitus, henkilökunta, kaikki tämä pitää nähdä kokonaisuutena, ja niin ei nykyään enää tehdä.”
Erkko arvosti pitkäaikaisia työsuhteita, joista yrityksen oli huolehdittava muun muassa luomalla mahdollisuuksia kouluttautua ja edetä. Hän puhui sitoutuneesta vastuuntunnosta osana yrityskulttuuria.
Tätä on helppo pitää viimeisen mohikaanin puheena, menneen maailman sanailuna – niin totaalisen toisin Erkon entisellä reviirilläkin toimitaan, niin vaihtoeh-dottoman oloisesti koko alalla.
Ihan aiheellista on myös miettiä, miten työntekijöistä huolehtiminen ja vastuuntunto toteutuvat eritoten vaikeina aikoina.
Uusimmassa lehdessä
- Kohu arabiankielisistä uutisista kuumensi repivän Yle-rahoituskeskustelun. Uutisankkuri Esraa Ismaeel on seurannut keskustelua ihmeissään.
- Sinuhe Wallinheimo kiinnostui kaupallisen median ahdingosta ja hakeutui Ylen hallintoneuvoston johtoon. Läheiset välit Vesa-Pekka Kangaskorpeen ovat hänelle arka paikka.
- Kulttuurin leikkaukset hukkaavat ammattitaitoa peruuttamattomasti