Sata sanaa. Väitteitä Journalismista.
Joukkoviestimissä on enemmän toimittajien kolumneja ja vähemmän kantaa ottavaa sisältöä kuin koskaan. Toimittajat pelkäävät esittää mielipiteitä yhteiskunnallisista asioista – uskonnosta, politiikasta ja taloudesta – ja kynäilevät siksi lehdet pullolleen tyhmintä lukijaa myötäilevää populismia, karamellinmakeaa lässytystä tai pikkuasioista väkisin väännettyä varjonyrkkeilyä. Ruuhkavuosien suuria sukkalaatikoita.
Mitä vain, kunhan lukija ei pahoita mieltään ja kirjelmöi JSN:lle.
Se mikä jää hyssyttelevässä lagom-sisällöntuotannossa huomaamatta, on toimittajien sietämätön ylenkatse. Juttuja laaditaan varmuuden vuoksi niin typerälle yleisölle, että Pihtiputaan mummokin alkaa kaivella revolveriaan.
Sanonnan mukaan ”kun savolainen puhuu, vastuu siirtyy kuulijalle”. Toimittajat voisivat kokeilla savolaisuutta tuotannossaan. Kirjoittaa vähän monimutkaisemmin, vähän rohkeammin, ja luottaa yleisönsä Pisa-testein koeteltuun lukutaitoon.
Kirjoittaja on kontulalainen vapaa toimittaja.
Uusimmassa lehdessä
- Kohu arabiankielisistä uutisista kuumensi repivän Yle-rahoituskeskustelun. Uutisankkuri Esraa Ismaeel on seurannut keskustelua ihmeissään.
- Sinuhe Wallinheimo kiinnostui kaupallisen median ahdingosta ja hakeutui Ylen hallintoneuvoston johtoon. Läheiset välit Vesa-Pekka Kangaskorpeen ovat hänelle arka paikka.
- Kulttuurin leikkaukset hukkaavat ammattitaitoa peruuttamattomasti