Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena

Lähdesuoja on journalistin oikeus ja velvollisuus. Haastateltavan pitää ­saada tietää, käykö hän toimittajan kanssa luottamuksellista taustakeskustelua vai onko se tarkoitettu julkaistavaksi.

Näiden periaatteiden tarkoitus on rakentaa luottamusta journalistien ja heidän lähteidensä välillä ja taata epäkohtia esiin nostaville suojaa seurauksilta. Ne ovat alan yleisesti noudat­tamia – ja valtavan tärkeitä. Molemmat on kirjattu Journalistin ohjeisiin.

Mutta kuten usein kuitenkin on, ­journalistit tulkitsevat yhteisiä periaatteita käytännön työssä kukin tavallaan ja juttujen kohteet vielä omallaan.

Aivan arkiseksi esimerkiksi käy vaikkapa tämä:

Kun toimittaja sulkee nauhurinsa haastattelun päättymisen merkiksi, onko sen jälkeen käyty keskustelu taustakeskustelua? Haastateltava saattaa tulkita niin, vaikka journalisti tuskin epäröi siteerata sitä.

Tai entä kun joku kesken haastattelun sanoo jonkin asian olevan ”off-the-record”? Kuinka moni journalisti heti penää, miten tämä ­termin ymmärtää? Tai entä, kun kokenut haastateltava kieltäytyy haastattelusta, mutta perustelee päätöstään pienen haastattelun verran?

Haastattelun lähtökohdat on hyvä varmentaa huolella heti, mieluiten jo juttua sopiessa. Tarvittaessa rajat voi varmistaa jälkikäteen.

Aina näin ei kuitenkaan tapahdu. Siksi tausta­keskustelun ja haastattelun rajaa puitiin laajasti lokakuussa, kun Iltalehden politiikan toimittaja Lauri Nurmi käytti tietokirjassaan ex-pääministeri Sanna Marinin (sd.) kanssa käymiään vanhoja keskusteluja.

Marinin mukaan häneltä ei pyydetty ­lupaa yksityisten keskusteluiden lainaamiselle. ­Nurmi taas kertoi tulkinneensa, että Marin oli puhunut hänelle ymmärtäen, että hän saattaisi myöhemmin kirjoittaa aiheesta kirjan.

Jatkojutuissa päätoimittajat vakuuttivat taustakeskustelun ja haastattelun rajan olevan journalisteille selvä. Alan kesken olisi kuitenkin tarpeen myöntää, ettei se aina ole.

Siitä kertoo Julkisen sanan neuvoston päätöshistoriakin: Esimerkiksi vuonna 2021 JSN äänesti tapauksesta, jossa Helsingin Sanomat sai vapauttavan äänin 7 – 2. Lehti siteerasi jutussaan Helsingin kaupungin työntekijän sähköpostiviestiä vastauksena tietopyyntöön. Langettavaa kannattaneet pitivät raskauttavana sitä, ettei haastateltavalle kerrottu, että kyse oli haastattelusta. Enemmistö taas katsoi, että kaupungin työntekijän olisi pitänyt ymmärtää voivansa tulla siteeratuksi.

Lähdesuojan JSN katsoo syntyvän vasta, kun siitä erikseen sovitaan – mieluiten jopa kirjallisesti. Nurmen kirjasta käydyssä keskustelussa ”lähdesuoja” ja ”taustakeskustelu” sekoittuivat silti myös ammattijournalistien ajatuksissa.

JSN on kertonut ottavansa Nurmen tapauksen käsittelyyn oma-aloitteisesti. Pelisääntöjen selventäminen on selvästi tarpeen.

JSN tarkastelisi Nurmen tapausta journalistisen tiedonhankinnan osalta, sillä Journalistin ohjeet eivät koske tietokirjoja. Alan luotettavuuden kannalta voisi olla hyvä, jos tietokirjoja tekevät toimittajat niitä silti teoksissaan noudattaisivat.

Ja silloinkin jää vielä rajaa käytäväksi: milloin taustakeskustelussa sanotun yhteiskunnallinen merkitys ylittää rajan, jonka jälkeen se pitää saattaa yleisön tietoon? Tamminiemen pesänjakajat olisi jäänyt aikanaan kirjoittamatta, jos sisäpiiritiedot olisi pidetty silloista tapaa noudattaen sisäpiiritietoina.

Haastateltaville asiasta sen sijaan voi antaa helppotulkintaisen neuvon:

Muista puhuvasi toimittajan kanssa silloinkin, kun kyse on taustakeskustelusta.