Journalistiliiton toiminnan kehittämistä pohtinut järjestövaliokunta ehdottaa, että tulevaisuudessa liiton jäsenen pitäisi voida osallistua liiton kaikkien yhdistysten toimintaan riippumatta siitä, mikä hänen oma jäsenyhdistyksensä on.
Perinteisesti liiton toimintaan voi osallistua jokainen jäsen ja yhdistysten toimintaan niiden omat jäsenet. Käytännössä tämä koskee esimerkiksi koulutustilaisuuksia.
Journalistiliiton jäsenet kuuluvat sekä liittoon että sen eri jäsenyhdistyksiin, joita on sekä paikallisia että valtakunnallisia ammattiryhmään perustuvia.
Pohjois-Suomen Journalisteissa eli PoJossa “avoimet ovet” ovat jo käytössä, kertoo puheenjohtaja Minna Akimo. PoJon järjestämiin koulutustilaisuuksiin voivat osallistua muidenkin yhdistysten jäsenet.
”Varsinaisia kutsuja olemme laittaneet paikallisille freelancereille ja radio- ja tv-toimittajille, koska he ovat tässä lähellä. Osallistuminen on maksutonta, mutta ruokailun olemme laskuttaneet heidän omalta yhdistykseltään”, Akimo kertoo.
Pääosa Journalistiliiton freelance- ja radio- ja tv-työtä tekevistä jäsenistä kuuluu ammattiryhmiensä valtakunnallisiin yhdistyksiin SFJ:hin ja RTTL:ään.
Tänä keväänä PoJo on markkinoinut koulutuksiaan entistä suunnitelmallisemmin yhdessä RTTL:n kanssa. Jatkossa Akimo tekisi mieluusti koulutusyhteistyötä kaikkien yhdistysten kanssa.
”Voisimme jakaa yhdelle yhdistykselle liian kalliita koulutuspalkkioita ja suunnitella yhdessä koulutuspaketteja, joita yhdistykset voisivat tarjota paikallisesti. Näin pyörää ei tarvitsisi aina keksiä uudestaan”, Akimo sanoo.
Journalistiliitto koostuu jäsenyhdistyksistä. Liiton järjestövaliokunta on pohtinut yhdistystoiminnan ja sitä kautta jäsenpalvelun kehittämistä koko Journalistiliiton näkökulmasta. Minna Akimon mielestä vähintään yhtä tärkeä osa muutosta on yhdistyslähtöinen yhteistyö. Se voi tarkoittaa esimerkiksi yhdistysten puheenjohtajien keskusteluja.
”Niissä vahvistuu tunne, että olemme samaa porukkaa ja teemme samaa tärkeää työtä eri puolilla Suomea. Meillä on yhteiset ammattiliiton päämäärät. Myös ilot ja haasteet ovat monissa yhdistyksissä samoja. Keskusteluista saa aina tekemiseen virtaa.”
Akimo muistuttaa, että vaikka yhdistysten välistä yhteistyötä tiivistettäisiin ja yhdistysrajoja madallettaisiin, jokainen yhdistys on omanlaisensa. Yhdistyksillä on myös keskenään erilaiset resurssit.
”Meidän tärkein tehtävämme on olla liiton paikalliset kasvot. Oma jäsenyhdistys on ihmiselle tuttu ja lähellä. Paikallisyhdistyksissä mukana olevat ihmiset tekevät tätä työtä oman palkkatyönsä, opintojensa ja perhe-elämänsä ohella. Silloin ei kannata tavoitella kuuta taivaalta vaan tärkeintä on, että yhdistys järjestää toimintaa”, Akimo sanoo.
Myös kolme muuta Journalistin haastattelemaa jäsenyhdistysten puheenjohtajaa suhtautuu yhdistysrajat ylittävään liittotyöhön myönteisesti.
Helsingin Seudun Journalistit (HSJ) on jo kutsunut koulutuksiinsa muiden yhdistysten jäseniä – tosin lähinnä silloin, kun tilaisuuteen on jäänyt omilta tilaa, puheenjohtaja Marjaana Varmavuori sanoo.
Pienimmille jäsenryhmilleen HSJ on suunnitellut täsmätilaisuuksia yhdessä muiden yhdistysten kanssa. Esimerkiksi veroaiheinen koulutus järjestettiin yhdessä freelancereiden SFJ:n kanssa. Syksyn suunnitelmissa on tilaisuus, johon kutsutaan viestijöitä monista yhdistyksistä.
Viime aikoina Varmavuori on viritellyt yhdistysten puheenjohtajien keskustelufoorumia, ja kollegat ovat innostuneet. Foorumilla on tarkoitus jakaa yhdistysarjen kysymyksiä ja vertaistukea, mutta Varmavuori uskoo sen sopivan myös isompien kysymysten pohtimiseen. Hänestä liiton kannattaisi kerätä yhdistyksistä tietoa ja näkemyksiä nykyistä aikaisemmin silloin, kun se suunnittelee yhdistyksiin liittyviä muutoksia.
”Mitä paremmin yhdistykset ovat suunnitelmista kartalla, sitä paremmin asiat etenevät liiton päätöksenteossa. Jos lausuntokierrokselle lähetetään pitkälle valmisteltuja esityksiä, voi tulla vastareaktio, ja valmistelu menee hukkaan”, Varmavuori sanoo.
Suomen freelance-journalistien puheenjohtajan Maria Markuksen mielestä lisääntyvä yhteistyö muiden yhdistysten kanssa auttaa SFJ:tä palvelemaan jäseniään ympäri maan. Ennen yhteistyön laajentamista on kuitenkin syytä sopia sen ehdoista, hän sanoo.
”Jos yhdistysten tapahtumat avataan kaikille, muiden yhdistysten jäseniltä pitäisi voida periä osallistumismaksua. Meillä on oma työntekijä, mutta jos kaikki pääsevät jatkossa automaattisesti hyödyntämään hänen työtään, resurssit eivät välttämättä riitä”, Markus sanoo.
”Haluan, että jäsenemme kokevat hyödylliseksi olla juuri meidän jäseniämme. Siksi omilla jäsenillä pitäisi olla yhdistyksen järjestämiin tapahtumiin etusija.”
Markuksen mielestä lisääntyvä yhteistyö saisi olla yhdistyslähtöistä. Pelisäännöt voisi laatia liitto, jotta yhdistysten ei tarvitsisi kiistellä niistä keskenään.
Tähän mennessä SFJ on järjestänyt muutamia koulutuksia yhdessä muiden yhdistysten kanssa ja maksanut jäsentensä kuluja näiden osallistuessa muiden tilaisuuksiin. Sen omasta toiminnasta muille avoin on Freeluettelo, johon muiden yhdistysten jäsenet saavat lisätä tietonsa maksua vastaan. Joihinkin yhdistyksen tilaisuuksiin voivat osallistua muidenkin yhdistysten jäsenet, joskus pääsymaksua vastaan.
Liiton tämän vuoden budjettiin on varattu yhdistysten yhteistoiminnan edistämiseen niin sanottua ”porkkanarahaa”, jota yhdistykset voivat käyttää yhteisten tapahtumien järjestämiseen.
SFJ:n suunnitelmissa on järjestää sen turvin tapahtumia yhdessä paikallisten journalistiyhdistysten kanssa eri puolella Suomea.
Liiton järjestövaliokunta ehdottaa myös, että maakuntien lehdistöyhdistyksillä voisi olla yhteisesti palkattuja työntekijöitä, jotka auttaisivat byrokratian pyörittämisessä ja käytännön järjestelyissä. Siten pienet yhdistykset voisivat keskittyä yhdistysbyrokratian sijaan enemmän varsinaiseen toimintaan.
Noin viisisataajäsenisen PoJon Minna Akimo suhtautuu ideaan varauksella.
”Mielelläni hoitaisin vähemmän byrokratiaa. Toisaalta pelkään, että työnjaosta ei tulisi selkeä, ja yhdistysten pitäisi toimittaa yhteiselle toimistolle tietoja, jolloin asioiden hoitaminen itse olisi lopulta helpompaa. Toisaalta esimerkiksi yhteiset mallit asiakirjojen laatimiseen ja tuki asiakirjojen kanssa työskentelyyn olisivat hyvä asia”, hän sanoo.
Noin satajäsenisen Keski-Pohjanmaan Journalistien puheenjohtaja Tapio Lehtinen ottaisi yhdistykselleen mieluusti apua vastaan. Hänen mukaansa yhdistyksen toimintaa ovat viime vuosina leimanneet vaikeat ja merkittävät päätökset mökin myymisestä ja siitä saatujen varojen sijoittamisesta. Toimintaa jäsenille on ollut vähän. Kun sitä on, se on enemmän yhdessäoloa kuin ammatillista toimintaa.
”Jos jäsenet saisivat osallistua muidenkin tapahtumiin, kyllähän se monipuolistaisi tarjontaa”, Lehtinen sanoo.
Luontevimmilta yhteistyökumppaneilta tuntuvat saman alueen yhdistykset, etenkin välimatkojen takia.
Lehtinen on luopumassa puheenjohtajan tehtävästään valtuustokauden päättyessä tämän vuoden lopussa. Uusia puheenjohtajatarjokkaita ei ole jonoksi saakka.
“Yhdistyksen toimintaan vaikuttaa se, että niin moni jäsenemme on samalla työnantajalla töissä ja kohtaa toisensa työpaikan toimitusosastossa”, Lehtinen sanoo.
Joitakin vuosia sitten joukko ruotsinkielisiä jäseniä siirtyi Etelä-Pohjanmaan yhdistykseen. Silti keskipohjalainen yhdistysidentiteetti on ollut sen verran vahva, ettei yhdistysfuusioon ole haluttu lähteä, Lehtinen sanoo.
Journalistiliiton valtuusto keskustelee järjestövaliokunnan ehdotuksista kokouksessaan 19.–20. toukokuuta.
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
