Sananvapaus

Venäjä tiukensi toimittajia koskevaa viisumikäytäntöään

Ylen toimittaja Kerstin Kronvall uskoo, että Venäjän muuttunut viisumikäytäntö vähentää toimittajien juttumatkoja naapurimaahan.

Venäjä on kiristänyt suomalaisia toimittajia koskevia viisumikäytäntöjään. Suomessa asuville toimittajille on alettu myöntää kolmen kuukauden viisumeita, kun aiemmin heille on myönnetty vuodesta kolmeen vuoteen voimassa olevia viisumeita.

Viisumin keston lisäksi muutos vaikuttaa siihen, kuinka usein toimittaja voi käydä Venäjällä. Toimittajille jatkossa myönnettävillä viisumeilla voi vierailla Venäjällä vain kaksi kertaa kolmen kuukauden aikana, kun aiemmissa monikertaviisumeissa ei ollut ylärajaa käyntien määrille.

Suomen Moskovan-suurlähetystön lehdistöneuvos Taneli Dobrowolski kertoo, että muutos on suurlähetystön tietojen mukaan astunut voimaan helmikuussa. 

”Viisumikäytännön muutos aiheuttaa toimittajille ylimääräistä työtä ja kustannuksia”, Dobrowolski sanoo.

”Tässä on kaksi kysymystä: koskeeko tämä kaikken maiden toimittajia vai vain suomalaisia toimittajia, ja mihin tämä muutos perustuu.”

Dobrowolski kertoo saaneensa joulukuussa Moskovan EU-lähetystöstä tiedon, että myös muiden EU-maiden toimittajille on myönnetty aiempaa lyhyempiä viisumeita. Tiedonannossa ei hänen mukaansa otettu kantaa muutoksen perusteluihin.

Muutos lyhyisiin viisumeihin ei Dobrowolskin mukaan koske Venäjällä asuvia ulkomaisia kirjeenvaihtajia.


Journalistiliiton kansainvälisen asiantuntijan Salla Nazarenkon mukaan viisumikäytäntöjen muutos viittaa siihen, että aiemmin venäläiseen mediaan kohdistuneet toimet alkavat nyt käsittää myös ulkomaisia toimittajia. Taustalla ovat Vladimir Putinin hallinnon ja ulkopoliittisen tilanteen kiristyminen.

Esimerkiksi BBC:n Moskovan-kirjeenvaihtaja Sarah Rainsford karkotettiin maasta elokuussa. Venäjä on perustellut päätöstä sillä, että Iso-Britannia hylkäsi jatkoviisumihakemuksen venäläisen uutistoimiston toimittajalta vuonna 2019. 

Alankomaalainen de Volkskrant -lehti puolestaan kertoi marraskuun alussa, että sen Venäjän-kirjeenvaihtaja Tom Vennink karkotettiin maasta. Perusteeksi annettiin muun muassa se, että Vennink oli ilmoittanut kotiosoitteensa viranomaisille myöhässä vuonna 2019. 

”Eivät venäläiset sano, että me emme halua teidän olevan täällä uutisoimassa, vaan he keksivät byrokraattisen selityksen, jotta he voivat kaventaa sananvapautta ja toimittajien liikkumavaraa”, Nazarenko sanoo.

Suomalaisten toimittajien viisumikäytäntöjen kiristäminen kuulostaa hänen mukaansa tyypilliseltä Venäjälle.

”Viisumin saa, mutta siitä tehdään hankalampaa, vaikeampaa, byrokraattisempaa ja hitaampaa”, Nazarenko sanoo.

”Nyt vaikeutetaan selvästi toimittajien työtä.”

Muutos ei ole vastavuoroinen. Suomen Moskovan-suurlähetystön lehdistöneuvos Taneli Dobrowolskin mukaan Suomi ei ole muuttanut venäläisten toimittajien maahantuloa koskevia säädöksiä.

”En ole tietoinen, että mikään olisi tuon osalta muuttumassa, enkä tiedä, onko mihinkään muutoksiin perusteitakaan tällä hetkellä”, Dobrowolski sanoo.


Taneli Dobrowolski kertoo olleensa epävirallisesti yhteydessä suomalaistoimittajissa viisumimuutoksista nousseesta huolesta Venäjän ulkoministeriöön maaliskuun alussa puhelimitse. 

”He kertoivat olevansa tietoisia muutoksesta”, Dobrowolski kertoo Venäjän ulkoministeriön vastauksesta.

Lisäksi Suomen ulkoministeriön edustajat ovat Dobrowolskin mukaan ottaneet asian samoihin aikoihin esille tapaamisessa Tehtaankadulla eli Venäjän Helsingin-suurlähetystössä. Dobrowolski ei kommentoi keskustelujen sisältöä.

Ylelle työskentelevä freelancetoimittaja Kerstin Kronvall toivoo, että päätoimittajat tekisivät asiasta yhteisen julkilausuman. 

”Syvä huokaus”, hän kirjoitti Twitterissä marraskuun puolivälissä, kun ei onnistunut saamaan aiemmin käyttämäänsä pitkää toimittajaviisumia marraskuun alussa vanhentuneen viisuminsa jatkoksi.

”Kun kerroin tästä työnantajalle, vastaus oli, että voi voi, onpa tylsä tilanne. Sieltä ei tullut  voimallisempaa eikä päättäväisempää reaktiota”, Kronvall kertoo.

Kronvall on raportoinut yli 20 vuoden ajan Venäjältä ja muista entisen Neuvostoliiton maista. Hän uskoo uuden viisumikäytännön vähentävän selvästi suomalaisten toimittajien juttumatkoja Venäjälle.

Pallo tilanteen muuttamiseksi on Kronvallin mukaan suomalaisilla mediataloilla ja Suomen ulkopoliittisella johdolla. Hänen mukaansa yhteisellä kannanotolla olisi mahdollista vaikuttaa tilanteeseen.

”Haluaisin kysyä suomalaisilta mediataloilta, miten he ajattelevat tästä, ja yrittävätkö he saada tähän apua Suomen suurlähetystöltä tai ulkoministeriöltä. Voisiko tämä olla sellainen asia, joka nousisi kysymykseksi Suomen ja Venäjän välillä?”


Myös Kauppalehden Venäjän-kirjeenvaihtaja, noin 15 vuoden ajan Pietarista raportoinut Martti Kiuru sai tänä vuonna aiemmasta poiketen vain kolmikuukautisen viisumin Venäjälle. Hän haki viisumia helmikuussa.

”Koin viisumitoimistossa itseni opiskelijaksi, joka on lähtenyt ensimmäistä kertaa Venäjälle. Tämä on pelleilyä”, Kiuru kertoo.

Kiuru huomauttaa, että jokainen viisumihakemus edellyttää puoltokirjettä päätoimittajalta. Nyt vaadittavien kirjeiden määrä lisääntyy moninkertaiseksi, kun viisumi pitää uusia kolmen kuukauden välein.

Kiuru uskoo, että suomalaistoimittajat saattavat muutoksen seurauksena alkaa tehdä töitä turistiviisumilla, jonka voi edelleen saada useammaksi vuodeksi kerrallaan. 

”Virallinen tie on niin viheliäinen ja raskas, että se ohjaa toimimaan pimeästi”, Kiuru arvioi.

Journalistiliiton Salla Nazarenkon mukaan työskentely Venäjällä ilman sääntöjen mukaista toimittajaviisumia vaarantaa paitsi toimittajan, myös hänen haastateltavansa ja kollegat.

Muuttunut viisumitilanne ja sen seuraukset surettavat Kerstin Kronvallia. Hänen mukaansa viisumin lyhentämisestä seuraava juttukeikkojen vähentyminen vähentää venäläisten arjesta ja kulttuurista kertomista.

”Kun me raportoimme vain politiikkaa, Venäjä demonisoituu suomalaisten silmissä.”