Yleä koskevan lakimuutosehdotuksen epämääräisyys hämmästyttää

Ministeriö selvittää, voiko EU-komission kanssa käydyn kirjeenvaihdon julkistaa.

Liikenne- ja viestintäministeriö julkisti juhannusviikolla luonnoksen lakimuutoksesta, joka koskee Yleisradiolain seitsemättä pykälää. Siinä ehdotetaan Yleisradion julkaisutoimintaan merkittäviä rajoituksia. Jatkossa Ylen julkaisemiin sisältöihin pitäisi pääsääntöisesti liittyä liikkuvaa kuvaa tai ääntä.

Lakimuutoksen epävirallinen luonne on herättänyt keskustelua. Ministeriö ei esimerkiksi ole julkistanut EU-komission kanssa käytyä kirjenvaihtoa, josta koko kaavailtu lakimuutos on lähtenyt liikkeelle. 

Toimittajakunnassa toiset moittivat esitystä vanhanaikaiseksi: journalistisen toiminnan määritteleminen sisällön muotojen mukaan ei istu aikaan, jolloin välineet ja esitystavat kehittyvät nopeasti. Toiset taas näkevät esityksessä reilun pelin: Yle ei saisi enää tulla sanomalehtien tontille. Yleisradiotoiminnan poikkeusasema liittyy audiovisuaalisiin sisältöihin.

Medialiiton mukaan Yle tarjoaa enemmän tekstipohjaisia sisältöjä kuin muut pohjoismaiset yleisradioyhtiöt. Ylen saama valtiontuki tulisi Medialiiton mielestä ohjata audiovisuaalisiin sisältöihin eikä sanomalehtien kanssa kilpaileviin tekstisisältöihin.

“Sanomalehdillä on jatkossa paremmat mahdollisuudet saada digitaalisia tilaustuloja, joiden varassa niiden tulevaisuus on. Lisäksi, kun Ylen toiminnan rajat ovat tiedossa, lehtien on helpompi tietää, mihin voi investoida ja mitä voi kehittää”, sanoo Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg.

Ministeriön lakiluonnoksessa on käyty läpi yleisradiotoiminnan markkinavaikutuksista tehtyjä tutkimuksia. Niiden mukaan ei ole juurikaan tieteellistä näyttöä siitä, että yleisradiotoiminta veisi kaupalliselta medialta tuloja. Holmbergin mielestä näin kuitenkin on.

“Meille se markkinavaikutus on selvää ja komissiollekin se on ollut selvää. Siitä tämä kaikki lähtee. Miten se tieteellisesti todistetaan, se on sitten eri juttu. Mutta valtion tuella ilman muuta on vaikutusta markkinaan.”

Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho hämmästelee lakivalmistelun epävirallista luonnetta. Hänestä muutokseen on vaikea ottaa kantaa ennen kuin on selvillä, millaisiin komission vaatimuksiin esitys perustuu. Aho muistuttaa, että Euroopassa on hyvinkin erilaisia tapoja toteuttaa yleisradiolakia.

“Kaupallisen median asemaa ei paranneta sillä, että kurjistetaan Yleä. Kaupallisen median asemaa parannetaan siten, että kohennetaan sen toimintaedellytyksiä”, Aho sanoo.

Lakimuutosprosessi lähti liikkeelle, kun Medialiitto teki kantelun EU-komissiolle vuonna 2017. Kantelun mukaan Ylen verkkosivuilla ja esimerkiksi Uutisvahti-palvelussa julkaistaan sanomalehtimäisiä sisältöjä, jotka eivät liity yleisradio-ohjelmistoihin. Medialiitto katsoi tämän rikkovan EU:n valtiontukisääntelyn vaatimuksia.

Tästä alkoi Suomen ja komission välillä epävirallinen keskustelu, jonka aikana Suomi pyrki ensin perustelemaan, miksi nykyinen Yleisradiosta annettu laki täyttäisi EU:n valtiontukiehdot. Komissiolle ei kuitenkaan kelvannut mikään muu kuin lakimuutos, kertoo yksikön johtaja Sini Wirén liikenne- ja viestintäministeriöstä.
 

Mitä komissio siis tarkkaan ottaen on vaatinut Suomelta, Sini Wirén?
“Käytännössä lakiehdotuksen seitsemäs pykälä on se, mitä komission kanssa on sovittu. Olemme tehneet stilistisiä muutoksia englannista käännettäessä ja joitakin asioita on lisätty mukaan, kuten romanikieli.”

Miksi ministeriö ei ole julkaissut komission kanssa käytyä kirjeenvaihtoa?
“Hyvä kysymys. Meille on tullut toimittajilta muutamia asiakirjapyyntöjä, ja selvitämme, miten niihin vastataan. EU-komissio on katsonut, että heidän lähettämänsä asiakirjat eivät lähtökohtaisesti ole julkisia. Juridisesti se ei ole ihan selvä asia.”
“Meillä on kirjallisena komissiolta sähköpostiviesti, että tämä ratkaisu heille kelpaisi.”

Tekstisisältöjen rajoitus ei koskisi esimerkiksi “nopeisiin ja nopeasti kehittyviin uutistilanteisiin” liittyviä uutissisältöjä. Kuka tämän määrittelee? Missä kiireisen sisällön raja kulkee?
“Ylen täytyy voida tarjota nopeasti eteneviä uutisia tekstimuodossa, esimerkiksi koronakriisi tai vaikkapa terrori-iskut ovat tällaisia. Varmasti sitä on vaikea määritellä eikä sitä kannatakaan hallituksen esityksessä tehdä. Ylen hallintoneuvostolla on sitten vastuu tätä lakia tulkita.”

Lakiluonnos lähtee nyt lausuntokierrokselle. Lausuntoja voi antaa elokuun loppuun asti. Lain on tarkoitus astua voimaan mahdollisimman nopeasti, ja Sini Wirén arvioi sen tulevan eduskunnan käsittelyyn vielä syksyn aikana.