Kommentti: Metrolasku on iso, ja se olisi vielä isompi ilman mediaa

Helsingin käräjäoikeus antoi tiistaina 31. maaliskuuta välituomion kiistassa, jossa on kyse suurta julkista huomiota herättäneestä metron automatisointihankkeesta.  

Oikeuden mukaan Helsingin kaupungin liikennelaitos sai purkaa laitetoimittaja Siemensin kanssa tehdyn sopimuksen vuonna 2015. Käräjäoikeus kuitenkin katsoo, että Siemens ei ole menetellyt tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti. 

Vuoden 2018 syksyllä alkanut ja kesällä 2019 päättynyt oikeudenkäynti on ollut hyvin laaja ja ratkaistavia kysymyksiä on ollut merkittävä määrä. Välituomion laajuus on 465 sivua. 

Entä mitä käräjäoikeuden päätös tarkoittaa tiedotusvälineiden kannalta? Media toi alusta saakka julkisuuteen metrohankkeen ongelmat, joten tiedot olivat myös päättäjillä. Silti satojen miljoonien projektista miljardihankkeeksi päätynyt suunnitelma eteni vuosia veronmaksajien rahoilla. Esimerkiksi Helsingin kaupunginvaltuustossa projektijohdon pienuuteen ja käytössä olevan vanhan järjestelmän dokumentointiin liittyviä ongelmia lähinnä ihmeteltiin ja pahoiteltiin. Olosuhteet kävivät selkeästi ilmi käräjäoikeudessa kuultujen molempien osapuolten todistajien kertomuksista. 

Seurasin metro-oikeudenkäyntiä aiemmassa työssäni Hufvudstadsbladetin toimittajana. Muistan hyvin sen, että oikeussalissa oli sinisiä, punaisia ja mustia kansioita. Paperia oli huikea määrä. Tärkeän näköiset asianajajat ja heidän avustajansa toivat mapit saliin kärryillä ja laukuissa. Sieltä ne nostettiin mappeja varten varattuihin parin metrin levyisiin kaappeihin. Kivennäisvettä kului niin paljon, että sitäkin kannettiin saliin laatikkokaupalla. 

Oikeudenkäynnin tauoilla metrokiistan osapuolet, toimittajat, tulkit, satunnaiset henkilöt yleisössä ja paikalle eksyneet muutamat juridiikan opiskelijat vaihtoivat kohteliaisuuksia. Välillä vähän naurettiin hermostuneesti. 

Todistajia näin ja kuulin yhdeksän kuukautta kestäneen oikeuskäsittelyn aikana ainakin toistakymmentä. Heistä muistan muun muassa sen, että osa lennätettiin Helsinkiin Etelä- ja Keski-Euroopasta saakka kertomaan saksaksi tai englanniksi, miksi Helsingissä oikein mistään ei tullut mitään.  

Senkin muistan hyvin, että metron automatisointihanketta johtaneita poliittisia päättäjiä oikeussalissa ei kuultu, vaikka juuri heillä olisi voinut olla paljonkin kertomista siitä, miten kuljettajattomat junat kiisivät eteenpäin paperilla, vaikka todellisuus oli jotain aivan muuta.  

Metrokäräjillä on kyse rahasta. Osapuolet eli HKL, metroyhtiö Länsimetro Oy ja Siemens esittivät toisilleen yhteensä noin 400 miljoonan euron korvausvaatimukset hankkeessa, jonka lopputuloksena metroa ei automatisoitu eikä metrolaitureille myöskään asennettu laituriovia.  

Automaattimetrohankkeeseen liittyvä Helsingin ja Espoon väliä kulkeva länsimetro kyllä liikkuu Matinkylään asti, mutta myös tämän täysin uuden junaradan rakentaminen ja matkustajaliikenteelle avaaminen myöhästyi ja kallistui pahasti.  

Sopimus metron automatisoinnista tehtiin loppuvuodesta 2008. Sopimus purettiin riitaisissa merkeissä seitsemän vuotta myöhemmin. Kiista jatkuu käräjäoikeudessa. 

Siemens on hieman pettynyt käräjäoikeuden välituomioon. HKL pitää sitä oikean suuntaisena. 

Meitä toimittajia kiinnostaa se, millä tavalla projektijohto viesti julkisesti hankkeesta. Ei kovin hyvin. Sen on korkein hallinto-oikeuskin todennut. Media toi silti esiin hankkeen yhä pahenevat ongelmat. 

Suurta yleisöä raha kiinnostaa varmasti enemmän. Osapuolten esittämät laskelmat korvattavista oikeudenkäyntikuluista ovat jo huikeat: HKL:n ja Länsimetro Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimus on 2.726.524,40 euroa. Siemensin vastaava laskelma on yhteensä 8.177.270,84 euroa. Siis melkein kolme miljoonaa ja yli kahdeksan miljoonaa. On yhä mahdollista, että Helsinki ja Espoo maksavat omien oikeudenkäyntikulujensa lisäksi Siemensin kuluja. 

Oikeudenkäyntikulut ovat murusia verrattuna siihen rahaan ja aikaan, joita epäonnistuneeseen hankkeeseen kaiken kaikkiaan on käytetty.  

Kolmas suuri haitta liittyy keskusteluun siitä, miksi junaraiteiden, raitiovaunuvarikoiden, kaupungintalojen ja sairaaloiden rakentaminen niin usein epäonnistuu? Rahaa tulee ja sitä ilmeisesti menee, varsinkin kun rahat eivät ole omia.  

Sitäkin voi miettiä, olisiko lasku kaupunkilaisille vielä suurempi, jos tiedotusvälineet eivät olisi vieneet metrohanketta niin usein otsikoihin asti. 

Tommy Pohjola on seurannut Helsingin ja Espoon metrohanketta yli vuosikymmenen. Hän on myös käynyt oikeutta menestyksellisesti liittyen projektin asiakirjojen julkisuuteen ja julkisuuslain aikarajoihin.  
 

Lue lisää
Kommentti: Metroyhtiön opetuksia – pari miljardia syytä lisätä avoimuutta (Journalisti 18.9.2019)
Toimittajalle voitto metroasiakirjajutussa (Journalisti 23.5.2017)
​Oikeus määräsi HKL:ää lopettamaan metroasiakirjojen salailun (Journalisti 8/2015)