Ylen vastaus Journalistin Ylensyömät-juttuun: “Hankinta on Ylelle tärkeää ja haluamme hoitaa sitä hyvin”

Journalisti kirjoitti kovin sanoin, mutta erittäin yksipuolisesti Ylen ohjelmahankinnasta. Kirjoitusta (Journalisti 6.6. 2019) on syytä täsmentää ja täydentää, jotta lukija saa oikeamman kuvan Ylen sisältöjen hankinnasta.

Yle haluaa tehdä, tuottaa ja hankkia kiinnostavia ohjelmia ja sisältöjä suomalaisille. Ostamme sisältöjä sekä tuotantoyhtiöiltä että freetekijöiltä. Ostot kumppaneilta ovat meille elintärkeitä ja tarjoavat työtilaisuuksia tuhansille ammattilaisille vuosittain. Olisi täysin järjetöntä, jos hoitaisimme tärkeitä kumppannuksiamme tavalla, jota jutussa kuvataan.

Freelancetyöllä pääosin täydennämme ja paikkaamme vakituista ja määräaikaistyötä, esim. lomien ja mahdollisten kiiretilanteiden vuoksi. Sen käyttö on pitkälti kiinni toimitusten työvoimatarpeista ja vaihtelee vuosittain.

Ohjelmahankinta tarkoittaa esitysoikeuksien ostoja tuotantoyhtiöiltä. Ostoja ohjaavat vuosittaiset sisältötarpeet, joiden kuvaamiseen käytämme yhtiön linjaamia ns. speksejä (ks. Mitä Yle hakee). Yle ei siis ole rahoittaja-organisaatio eikä hankinta ole rahoitustukea alan tekijöille. Yle ostaa sisältöä esitettäväksi suomalaisille, asiakkuuden kautta arvioituihin tarpeisiin.

Ylivoimaisesti eniten, sekä määrällisesti että rahallisesti, hankimme sisältöjä tuotantoyhtiöiltä. Tuotantoyhtiöiden edunvalvontajärjestön APFI:n toiminnanjohtaja Teemu Kalliala kertoo, ettei ole saanut kentältä ainuttakaan yhteydenottoa Yle-ongelmista. Silti Journalistin juttu kuvaa Ylen kumppaneitaan kyykyttäväksi jättiläiseksi, joka toimii pääosin epäasiallisesti.

Journalistin kirjoitus sisältää puolitotuuksia ja osin väitteitä, joihin on vaikea tarttua, koska asiayhteys ei käy ilmi. Emme tunnista “vuosia jatkuneista ohjelmaideoiden pompottelua” -väitteistä Ylen toimintatapaa tai -kulttuuria. Ja tästä huolimatta: totta kai käytäntöjä on aina syytä parantaa ja kehittää.

Olemme viimeisen vuoden aikana parantaneet ja yhtenäistäneet toimintatapoja ja järjestäneet myös useita tapaamisia niin tuotantoyhtiö- kuin freekentänkin kanssa. Ylen kumppanuuden periaatteet ovat kaikkien halukkaiden ulottuvilla verkkosivuillamme yle.fi/kumppaneille.

Vuosien ja vuosikymmenten aikana palautteet ja päätökset ovat varmasti joskus viipyneet. Periaatteemme kuitenkin on, että vastaamme jokaiselle meille sisältöjä tarjonneelle, yleensä viikkojen sisällä idean tarjoamisesta. Mahdollinen yhteinen ohjelman kehittely ei kestä vuosia ja vuosia, mutta yleisötestauksineen siinä voi mennä kuukausia.

Valitettavaa, mutta totta on, että moni erinomaisen hyväkin ohjelmaehdotus saa ei-päätöksen. Jo pelkästään kaksi asiasisältöjen tilaajaa saa vuodessa noin viisisataa sisältöehdotusta dokumentti- ja realitysarjoiksi tai yksittäisiksi dokumenteiksi. Näistä vain parikymmentä johtaa tuotantoon. Ja varmasti moni pettyy.

Ylen henkilöstö (kuukausi- ja tuntipalkkaiset sekä työsuhteiset freelancerit) on viidessä vuodessa (2014–2018) vähentynyt noin kymmenen prosenttia. Työsuhteisten freelancereiden osuus on noina vuosina myös vähentynyt, mutta vain noin kaksi prosenttia eli suhteessa paljon vähemmän.

Journalistin juttu on valitettavan yksipuolinen. Lähdekritiikki tuntuu unohtuneen ja juttuun on nostettu pääosin vain erityisen pahasti pettyneiden tekijöiden kommentteja. Jutussa siteerattu taiteilija-ohjaaja sai myös varsin perusteellisen, asiallisen ja kohteliaan kirjeen Ylen dramaturgilta. Kirjoituksessa annetaan aivan toinen kuva asiasta.

Juttu ei valitettavasti tarjoa kokonaista tai edes osittainkaan oikeaa kuvaa Ylen sisältöhankinnasta.

Ville Vilén
Johtaja, Ylen Luovat sisällöt