JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström kutsui Journalistin numerossa 8/2016 JSN:ään kuulumattomia sivustoja ja bloggaajia sananvapauden vapaamatkustajiksi.
Perustuslain ja ihmisoikeussopimusten turvaama sananvapaus on laaja ja kattaa journalistisen julkaisutoiminnan lisäksi muut suulliset, kirjalliset ja kuvalliset ilmaisut. Kirjallisuus, elokuvat, tiede ja taide eivät perinteisesti ole kuuluneet journalistisen itsesääntelyn piiriin.
Verkkoviestinnän kehitys on tuonut verkossa julkaisemisen ja viestien lähettämisen mahdolliseksi kaikille, joten perinteisen median journalistit eivät ole enää julkaisemisen portinvartijoita. Antaako tämä aihetta pitää muita julkaisuja journalismin vastapuolina tai uhkakuvina?
Riku Neuvonen on viestintäoikeuden vuosikirjassa 2015 julkaistussa artikkelissa tarkastellut vastamediaa sananvapauden ja journalismin rajoilla. Hänen tarkastelussaan vaihtoehtomedia ja radikaali media sijoittuvat journalismin ja sananvapauden viitekehyksiin, vaikka voivat sisällöltään poiketa valtamediasta. Valemedia sen sijaan voi olla avoimen rasistista, salaliittoteorioita ja ennakkoluuloja levittävää.
Olisiko JSN:n syytä rekrytoida jäseniä näistä erilaisista sivustoista ja julkaisijoista? Perussopimuksensa mukaisesti JSN käsittelee joukkoviestimissä julkaistua toimituksellista aineistoa. Neuvoston ja puheenjohtajan tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa sekä puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta.
Verkkoviestinnän sivustojen, blogien ja videoiden osalta on kyseenalaista, harjoittavatko ne journalistista julkaisutoimintaa. Blogit ja keskustelusivustot ovat enemmän mielipidekeskustelua kuin journalistista toimintaa. Näillä sivustoilla ei ole itsesääntelyyn tai sananvapauslakiin perustuvaa velvoitetta korjata virheitä ja julkaista oikaisua tai vastinetta. Ylläpitäjä päättää ulkopuolisten pääsystä sivustolle tai kommentointiin. Sananvapauslain säätämisvaiheessa 2000-luvun alussa kotisivujen ylläpitäjille ei haluttu asettaa sananvapauden käyttöä vaikeuttavia velvoitteita.
Kun itsesääntely perustuu vapaaehtoisuuteen, kuuluminen sen piiriin on myös vapaaehtoista. Osa sivustoista ja blogeista voi pyrkiä ammattimaiseen journalismiin, joten heille kuuluminen JSN:n itsesääntelyn piiriin voi olla tavoiteltavaa. JSN:n kannattaa kuitenkin tehdä selvä ero niihin sivustoihin, jotka eivät edes pyri noudattamaan hyvää journalistista tapaa.
Toisaalta JSN:n jäsenjärjestöihin kuuluvien verkkolehtien ja medioiden sivuilta ei löydy tietoa, että julkaisija on sitoutunut JSN:n itsesääntelyyn ja hyvän journalistisen tavan noudattamiseen. Jos uuden median blogit ja sivustot haluavat korostaa kuulumistaan JSN:n itsesääntelyn piiriin, myös perinteisten medioiden verkkojulkaisujen pitäisi käyttää samaa merkkiä.
JSN on perinteisesti puolustanut muidenkin kuin journalistien sananvapautta ja ottanut kantaa esim. pyrkimyksiin rajoittaa virkamiesten ja työntekijöiden sananvapautta. Tiukka puuttuminen verkkoviestinnän väärinkäytöksiin voisi tarkoittaa samojen keinojen käyttöä, joita auktoritatiivisissa maissa käytetään nettisensuuriin. Oikeudellisen vastuun toteuttamiseen tarvitaan enemmän kansainvälistä yhteistyötä kuin journalismiin kohdistuvan sääntelyn lisäämistä.
Riitta Ollila
Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori ja Jyväskylän yliopiston lehtori.
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Helsingistä Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
