Journalismi

Robert Sundman päätyi selittämään bilekohua ulkomaiselle medialle

Kuka on Petri Nygård ja mitä on jallu?

Torstaina lounasaikaan puhelimeen saapui viesti ulkomaantoimittajakollegalta. 

”BBC soitti ja haluaa politiikan toimittajalta haastattelun Marinin videokohusta. Voinko vinkata sut heille?” 

Miltei samaan aikaan kun videot pääministeri Sanna Marinin (sd.) juhlimisesta julkkisporukassa nousivat uutisaiheeksi Suomessa, ne alkoivat kiinnostaa myös ulkomailla. 

Suomalaisten toimittajien ja tutkijoiden puhelimet alkoivat soida. Maailman suurimmat tiedotusvälineet ja uutistoimistot halusivat tietää, mitä suomalaiset ajattelivat videoista ja yleisemmin pääministeristään. Miksi häneltä oli vaadittu huumetestiä? 

Suomalaisten tuntoja sanoittamaan pyydetyn toimittajan otsalle nousee tietysti tuskanhiki. Mistä minä tietäisin, mitä suomalaiset ajattelevat? Twitterissä osa vihaa ja osa puolustaa. Niin tapahtuu aina tällaisissa kohuissa.  Twitterissä ei kuitenkaan taida olla se ”oikea kansa”. Saisiko jostain tähän hätään edustavan mielipidetutkimuksen? 

Millä tasolla pitäisi selittää, kuka on Petri Nygård, mitä hänen lauluissaan lauletaan ja mitä suomen kielen sanalla jauho mahdollisesti voitaisiin tässä yhteydessä tarkoittaa? Mitä on jallu? 

Entä kuinka paljon viiden minuutin haastattelussa kannattaa käyttää aikaa juridis-poliittiseen katsaukseen Suomen pääministerin sijaisuusjärjestelyistä ja valtioneuvoston mahdollisista kyvyistä kohdata yllättävä kriisi? 


STT:n maanantaina 22. elokuuta julkaisemassa jutussa Suomen suurimpien uutistalojen päätoimittajia kehotettiin itsereflektioon videokohun uutisoinnista. 

Päätoimittajat korostivat yksituumaisesti, että oleellista kohussa oli erityisesti pääministerin toimintakyky sekä turvallisuuteen liittyvät seikat. 

Esimerkiksi Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja Johanna Lahti arvioi, että ”yksittäiseen sanaan [jauhojengi] takertuminen vie huomion pois isosta kuvasta eli siitä, oliko pääministeri kykenevä hoitamaan tehtäväänsä”. 

Kiinnostavalla tavalla näissä arvioissa oleelliseksi koetut asiat tai ”iso kuva” eivät juuri näy kansainvälisen median Marin-jutuissa. 

Kohuista saa oikeastaan hyvin erilaisen kuvan suomalaisesta ja ulkomaisesta mediasta. 

Toimittajia Britanniassa ei juuri kiinnostanut kysymys siitä, millaiset valmiudet pääministerillä olisi kohdata kriisi yön pikkutunteina. Heitä kiinnosti Suomen pääministeri, joka bailaa. 

Monissa jutuissa jupakka kehystettiin juuri juhlimisen ja sitä paheksuneiden reaktioiden kautta. 

The Finnish prime minister has every right to enjoy herself, kirjoitti The Times

Three cheers for Finland’s PM for being both a politician and a normal human being, kommentoi The Telegraphin Judith Woods

Radiokanava Monocle24:n The Daily -ohjelmassa paneelia kehotettiin piikikkäästi kommentoimaan, kuinka ”järkyttyneitä” he mahtavat olla siitä, että nuori nainen ottaa muutaman ystävänsä bileissä, tanssii ja laulaa. 

Mutta miksi suomalaisen median ”kohu toimintakyvystä ja turvallisuudesta” on kansainvälisen median ”kohu bilettämisestä”? 


Yhtäältä selitystä voisi etsiä etäisyydestä. 

Ulkomaisten kollegoiden näkökulmat syntyvät erilaisista lähtökohdista ja erilaisiin yleisön tarpeisiin vastaten. Joillekin Suomen bailaava pääministeri voi olla enemmänkin hauska kuriositeetti kuin seurattava vallankäyttäjä. On normaalia, että suomalainen media kohtelee juuri kotoisia poliitikkoja erilaisella kriittisyyden asteella. 

Toisaalta puheella ”toimintakyvystä ja turvallisuudesta” voi myös oikeuttaa bilevideoihin tarttumisen ja rakentaa perustelun, joka nojaa yhteiskunnalliselle merkittävyydelle. 

Suomalainen media siis uutisoi bilevideoista ja perustelee yleisölle, että ne ovat yhteiskunnallisesti merkittävä asia. Ulkomainen media ei tarvitse tekosyytä: bilevideot ovat kiinnostava asia, ja niistä uutisoidaan kiinnostavuuden, ei merkittävyyden takia.  

Lue lisää aiheista: