Futiksen MM-kisojen ottelut pitäisi jättää mediapimentoon. Kriittisen journalismin lisääminen niiden ympärille ei riitä, kirjoittaa toimittaja Manu Haapalainen

 Jalkapallon MM-kisat alkavat Qatarissa marraskuun 20. päivänä. Kisojen suomalaiset tv-oikeudet on ensimmäistä kertaa jaettu Ylen ja MTV:n kesken.  

Yle julkisti kisatiiminsä ja televisiointisuunnitelmansa lokakuun lopussa. Yle ei poikkeuksellisesti lähetä paikan päälle Qatariin lainkaan selostajia, kommentaattoreita tai asiantuntijoita. Pelit siis selostetaan Pasilasta.  

Sen sijaan Qatarista raportoivat ulkomaantoimittajat, joiden tehtävänä on kertoa katsojille maan lukuisista yhteiskunnallisista ongelmista.  

Niitä tunnetusti riittää. Kisastadionit on rakennettu orjatyövoimalla ja rakennustöissä on kuollut tuhansia ihmisiä. Qatar sortaa muun muassa naisia, seksuaalivähemmistöjä sekä Aasian ja Afrikan maista kotoisin olevia työntekijöitä. Ilmastoitujen jättistadionien rakentaminen vain näitä kisoja varten aavikolle on ilmastonäkökulmasta kammottavaa.  

Toisaalta sekä Yle että MTV suunnittelevat näyttävänsä MM-ottelunsa kuten mitkä tahansa jalkapallo-ottelut. Kisoista tarjotaan hienosti kuvattua, asiantuntemuksella selostettua jalkapalloa parhaiden kotimaisten asiantuntijoiden analyysein tuettuna.  

Katsojalle siis halutaan antaa mahdollisuus nauttia pelistä. 

Sanomalehtien toimintalogiikka näyttäisi kisojen lähestyessä samantapaiselta. Kriittistä journalismia Qatarista tehdään ehkä enemmän kuin koskaan minkään urheilun suurtapahtuman yhteydessä. Samaan aikaan peliä käsitellään kisaoppaissa, ennakkoanalyyseissä ja -spekulaatioissa ”vain pelinä”. 

On hienoa ja arvostettavaa, että kisojen yhteydessä nostetaan esiin epäkohtia. Silti näiden kahden lähestymistavan ristiriita on sietämätön. Millainen journalisti haluaa ja pystyy luomaan nautinnollisen katsojakokemuksen Kroatia-Belgia- tai Qatar-Ecuador -peleistä, vaikka tietää kisojen inhimillisen hinnan? Että ikävä juttu nepalilaistyöläisille, mutta pärjääköhän Argentiina? 

Lukija voi perustellusti kysyä, missä tämä kolumni oli Venäjän MM-kisojen tai Pekingin tai Sotshin olympialaisten aikaan. Sielläkö ei tuhottu ympäristöä, pakkosiirretty väestöä ja käytetty kisoja suurvaltafantasian pönkittämiseen? Kyllä tuhottiin, kyllä siirrettiin, kyllä käytettiin. Kyllä katsoin, futista Venäjällä ihan paikan päälläkin.  

Qatarin kisat ovat kuitenkin törkeydessään Pekingiin ja Venäjäänkin verrattuna ainutlaatuiset. Pekingin ja Venäjän kisojen boikotointi olisi ollut fiksua, myönnetään. Jos on ennen ajatellut ja toiminut laiskasti, ei tarkoita, etteikö nyt voisi valita paremmin.  

”Jalkapallon MM-lopputurnaus on tämän upean urheiluvuoden täydellinen huipennus”, MTV:n urheilun ohjelmapäällikkö Markus Autero toteaa kanavan verkkosivuilla.  

”Upean urheiluvuoden täydellinen huipennus” olisi se, että MTV ja Yle eivät näyttäisi näitä kisoja lainkaan. Että kanavat olisivat kieltäytyneet maksamasta miljoonien eurojen tv-maksujaan Fifalle. Samaan tapaan sanomalehtien pitäisi jättää otteluraportit ja -analyysit tekemättä. Qatarissa totisesti riittää tähdellisempääkin kirjoitettavaa kuin se, montako maalia Mbappe tekee.  

Leikitään hetki ajatusleikkiä nepalilaista ihmisoikeusasianajaja Barun Ghimiria mukaillen. Hänen tuore haastattelunsa on luettavissa muun muassa MTV:n verkkosivuilta.

Jos The Guardianin raportoimat 6500 kuollutta eteläaasialaista työläistä eivät riitä kisojen pimentämiseen, mikä sitten riittäisi? 65 000 kuollutta? Entä jos ne 6500 kuollutta olisivatkin ruotsalaisia? Entä suomalaisia? Vieläkö kisaottelut katseltaisiin muina miehinä taktisia nyansseja pohdiskellen? 

Onko tällainen mediasulku utopiaa? Voi olla, mutta ei se ajoissa mietittynä täysin mahdotonta olisi ollut. Jalkapallofanien Qatar-boikotti on Euroopassa laaja kansanliike. Ja suljettiinhan Venäjänkin urheilu Ukrainan sodan takia sekä lähes kaikkien lajien kisoista että median seurannasta.