Presidentin murahtelua suorassa lähetyksessä

Moskovan kesäolympialaisissa vuonna 1980 sai mitaleita kaikkiaan kahdeksan suomalaisurheilijaa.

Presidentti Urho Kekkonen järjesti kisojen jälkeen mitalisteille onnitteluvastaanoton presidentin kesäasunnolla Naantalin Kultarannassa. Minä sain Ylen Turun Radion nuorena toimittajana tehtäväkseni tehdä tapaamisesta suoran uutisraportin valtakunnalliseen radion päivälähetykseen.

Tehtävä tietenkin jännitti, mutta uskoin suoriutuvani siitä. Olihan minulla käytössäni äänet kaukaa taltioiva suuntamikrofoni. Ajattelin myös, että menen lähelle tapaamista ja saan presidentin kommentin sekä voin tehdä jollekin urheilijoista pari kysymystä.

Mitalistit asettuivat Kultarannan pihalle riviin odottamaan Kekkosta, mutta presidentin adjutantti määräsi meidät toimittajat siirtymään paikalta kymmenen metriä taaksepäin.

Sitten alkaa tapahtua. Kuulen kuulokkeistani, että radiouutisten suora päiväkatsaus alkaa ja juontaja Helsingistä siirtää suoran lähetyksen Naantaliin. Paidanselkäni kastuu hiestä.

Aloitan raporttini kertomalla mitalistien nimet. Näen samalla Kekkosen tulevan paikalle ja kättelevän heidät nopeasti. Ojennan mikrofonin kohti heitä ja yritän kuunnella keskustelua, mutta kuulen vain presidentin murahtelua.

Lopetan raporttini sanomalla, että presidentti jotakin murahtelee mitalisteille, vaihtaa pari sanaa ja kääntyy takaisin sisälle kesäasuntoonsa.

Radiouutisten toimitussihteeri antaa nuorella toimittajalle myöhemmin palautetta, että kyllähän se muuten meni aika hyvin, mutta meillä uutisissa ei ole oikein tapana huomautella presidentin puhetavasta.