Journalismi

Journalistit ja mediayhtiöt toimivat somessa vastuuttomasti, kirjoittaa toimittaja Heidi Kalmari

Tilaisitko lehteä, jonka tietäisit tutkitusti aiheuttavan nuorille masennusta ja ahdistusta? Tukisitko mediayhtiötä, jonka toiminnan tietäisit lisäävän polarisaatiota ja jopa edesauttavan kansanmurhia? Tekisitkö mielelläsi juttuja tietäen, että juttujen lukijoiden yksityisimmät asiat urkitaan ja tiedot myydään mainostajille?

Esimerkkini koskevat tietenkin Facebookin ja Instagramin toimintaa sekä yleisemmin sosiaalisen median toimintatapoja.

Toimittajat ja toimitukset ovat jo vuosikaudet tuottaneet sisältöjä suoraan sosiaaliseen mediaan. Monet freelancetoimittajat rakentavat jo brändinsä täysin somen varaan. He käyttävät somesisältöjen tekemiseen tuntikausia päivittäin ja tuottavat omaa elämäänsä ja persoonaansa hyödyntäen sinne myös mainontaa. Toimittaja saa rahaa ja mainostava yritys näkyvyyttä, mutta todellisen hyödyn saa somekanava, jonka bisnestä ja merkittävyyttä molemmat kasvattavat.


Opiskellessani vastikään Yhdysvalloissa tapasin tutkivan toimittajan Lexis-Olivier Rayn, joka esiteltiin Twitter-journalismin edelläkävijänä. Hän selostaa jutuntekoprosessiaan aktiivisesti twiiteissään. Työnantajamedia L.A. Tacoa ei haittaa, että hän käyttää työaikaansa näin paljon toisessa kanavassa, Twitterissä.

Kun kysyin, vaikuttaako aktiivinen jutuntekotwiittailu siihen, miten paljon lopullista juttua työnantajan verkkosivuilla luetaan, hän ei osannut sanoa.

Saako varsinaiset voitot tämän ansiokkaan toimittajan työstä kuitenkin ennemmin Twitter kuin työnantajana toimiva tiedotusväline? Tätä ansaintalogiikan ongelmaa onkin pähkäilty mediassa jo pitkään.


Journalistit ja viestijät tuottavat myös vapaa-ajallaan sosiaaliseen mediaan aktiivisesti laadukasta sisältöä, ovathan he median ammattilaisia. Heillä on usein myös laaja seuraajaporukka, joka innostuu reagoimaan ja kommentoimaan.

Sosiaalinen media onkin saanut journalistit melko helppoon koukkuun. He tuntevat sosiaalisen median yhtiöiden ongelmalliset toimintatavat, mutta oma sometoiminta jatkuu. Someen panostavat myös mediatalot, vaikka some vie niiltä mainoseurot ja kurjistaa niiden toimintaa.

Mediayhtiöiden ja journalistien toimiminen sosiaalisessa mediassa ei ole ongelmatonta eikä aina vastuullista. Varsinkaan, kun haittoja suitsiva lainsäädäntö laahaa auttamattomasti perässä.

Toki on selvää, ettei somesta voi lähteä ainakaan kertaheitolla. Mediankäyttö on muuttunut, kuten myös julkinen keskustelu. Toistaiseksi median edustajat ovat puolustaneet somepresenssiään sillä, että pystyvät tuomaan öyhötyksen keskelle laadukasta sisältöä. Ja onhan somessa myös välillä niin mukavaa – vähän kuin fossiilipolttoaineiden lämmittämässä suihkussa, jota ei vain raaski lopettaa ajoissa.

Laatupostauksilla ei kuitenkaan kuitata someyhtiöiden isoja ongelmia. Olisikin toivottavaa, että jos somessa silti pysytään, toimittajat ja mediayhtiöt käyttäisivät valtaansa myös painostaakseen sosiaalisen median yhtiöitä parantamaan toimintaansa. Tällaiseen aktivismiin kannustaa myös vahvasti esimerkiksi Facebookin entinen työntekijä, whistleblower Frances Haugen. Länsimaissa kun on vielä vaihtoehtoja, toisin kuin monissa kehittyvissä maissa, joissa Facebook on jo käytännössä sama kuin internet.


Vastuullinen journalismi ei ole pelkästään eettisesti kestävää juttujen toimittamista, vaan yhä enemmän myös koko toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Yhtä lailla kuin yrityksiltä vaaditaan toimintaketjujensa entistä kattavampaa hallintaa, myös journalismin vastuullisuuden on ulotuttava laajemmalle.

Media ja toimittajat eivät tietenkään ole yksin nostamassa esiin digijättien vastuullisuusongelmia, mutta sananvaltaa kannattaisi silti käyttää. Keskustelun myötä isoonkin haasteeseen voidaan löytää uusia ratkaisuja. Emmehän halua päätyä tilanteeseen, jossa huomaamme liian myöhään olleemme hyödyllisiä hölmöjä?

Heidi Kalmari

  • 44-vuotias helsinkiläinen vastuullisuuteen erikoistunut toimittaja, tietokirjailija ja viestintäasiantuntija.
  • Työskentelee Milttonilla vastuullisuuden ja viestinnän seniorikonsulttina.
  • Kirjoittanut tietokirjan Lumen jäljillä (Docendo 2021) sekä Vastuullisen matkailijan käsikirjan (Mondo 2009) yhdessä Kati Kelolan kanssa.
  • Työskennellyt useissa aikakauslehdissä toimituspäällikkönä ja toimitussihteerinä.
  • Valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta. Suorittanut erikoisjournalismin maisteriohjelman Etelä-Kalifornian yliopistossa (USC) Helsingin Sanomain Säätiön stipendiaattina.