Suuri joukko kesätoimittajia jää ilman kunnon perehdytystä joka vuosi. Kesätyökokemuksia jakavat journalistiopiskelijat puhuvat asiasta vuosi toisensa perään.
Perehdytys jää erityisen helposti vajaaksi, jos kesätoimittajalla on jo aiempaa kokemusta alalta. Jos alla on yksikin harjoittelu, tyydytään työpaikalla usein vain opastamaan pääperiaatteet toimitusjärjestelmästä. Sen jälkeen ajatellaan, että kyllä se siitä lutviutuu.
Vaikka kokemusta media-alalta olisi kertynyt useamman vuoden edestä, se ei tarkoita, että uuden työn oppii itsestään. Aikakauslehden toimitus eroaa aika paljon maakuntalehden deskistä, eikä radioharjoittelun opeilla välttämättä synny tuosta vain kolumnia tai pitkää henkilöhaastattelua.
Ongelmat perehdytyksessä eivät ole uusia. Jo vuoden 1987 Journalistissa kirjoitettiin, että alalle oppiminen on perinteisesti tapahtunut yrityksen ja erehdyksen kautta. Kokeilemalla oppimisen kamaluus unohtuu vuosien mittaan, joten uudet toimittajat kärsivät yhä ympäripyöreästä opastuksesta.
Perehdytyksen puutteet aiheuttavat pahimmillaan vaaratilanteita. Esimerkiksi aggressiivisen haastateltavan kohtaamista tai onnettomuuspaikalla toimimista ei pidä joutua oppimaan kantapään kautta. Kevyempienkään oppien välittämistä ei silti kannatta sivuuttaa ”Kyllä se siitä ajan mittaan” -asenteella. Hiljainen tieto paikallishistoriasta, julkisuuden henkilöiden sukulaisuussuhteista tai kopiokoneen kummallisuuksista ei ikinä siirry eteenpäin, jos siitä ei aktiivisesti puhuta.
Parempi opastus ei vaadi kovin suuria muutoksia. Kesätyöntekijöitä auttaisi jo se, että toimituksessa nimetään yhteyshenkilö, joka varmistaa säännöllisesti asioiden sujumisen ja jolta voi kysyä apua. Hän voisi automaattisesti esimerkiksi oikolukea juttuja tai vinkata toimitusjärjestelmän pikakomennoista. Tämä ei edes rokottaisi mainittavasti toimituksen tehokkuutta.
Perehdytyksestä tingitään usein kiireen vuoksi. Perusteellinen talon tavoille oppiminen kuitenkin ennaltaehkäisee ongelmia ja säästää lopulta kaikkien aikaa. Kun uuden työntekijän opastamiseen panostetaan heti alussa, vältetään esimerkiksi epäkäytännöllisten ja työtä hidastavien rutiinien syntyminen.
Monesti perehdytys kuitataan sanomalla, että aina voi tulla kysymään apua. Neuvojen kysymistä ei kuitenkaan pitäisi sysätä kesätoimittajien vastuulle, koska kynnys pyytää apua kiireiseltä kollegalta on liki poikkeuksetta korkea. Kukaan ei halua luoda itsestään kuvaa hankalana työntekijänä eikä tuntea olevansa tyhmä tai soveltumaton alalle.
Kaikkiin työssä vastaan tuleviin tilanteisiin ei ketään voi valmistaa, mutta perusasioiden opettaminen sekä aktiivinen tuen tarjoaminen läpi kesän antaa kesätyöntekijöille hyvät edellytykset työssä menestymiselle.
Konkreettisesti töitä tekemällä tajuaa ennemmin tai myöhemmin, miten missäkin tilanteessa kannattaa toimia. Malli, jossa työssä oppiminen tapahtuu mokien kautta, ei kuitenkaan anna oikeaa kuvaa journalismin yhteiskunnallisesta merkityksestä.
Journalistin opiskelijatoimitus 7. 3. – 3. 6. 2022
Sähköpostit: etunimi.sukunimi@tuni.fi
PÄÄTOIMITTAJAT
Jenny Jokinen, Juho Niemistö
TOIMITTAJAT
Marjo Alste, Kristiina Baltzar, Anni Kavander, Silja Kinnunen, Timo Muona, Silja-Riikka Seppälä
KUVAAJAT/KUVATOIMITTAJAT
Juha-Pekka Huotari, Hanna Maunuksela
VASTUUOPETTAJAT
Tampereen yliopiston journalistiikan yliopisto-opettaja Anu Kuusisto
Kuvajournalismin yliopisto-opettaja Elias Lahtinen